Uusi vuosi, uudet tarinat! Ja ravintolat. Ennen uutta vielä viimeinen katsaus vanhaan. Mitkä olivat vuoden 2019 luetuimmat ravintolatarinat? Mikä oli instagramin tykätyin yhdeksikkö? Entä Raflatarinoiden parhaiten mieleen painuneet – lopetukset?
Ravintolatarinoiden ensimmäinen täysi vuosi on tältä erää tarinoitu. Matkaan mahtui monta uutta ruokapaikkaa, vielä useampi herkullinen lautanen ja hieno kattaus ravintola-alan rautaisia ammattilaisia.
Osa kokemuksista kääntyi kirjaimiksi, toiset pistettiin piiloon ja jokunen odottaa vielä viimeistelyä. Uusi vuosikymmen ei kuitenkaan viime vuoden virkkeitä odota. On aika tehdä tavatuista tarinoista tiliä.
Vuoden viisi luetuinta
Annetaan alkuun ääni yleisölle. Mitkä olivat tilastojen valossa viime vuoden viihdyttävimmät tarinat? Jos ei luetuimmat, niin ainakin etsityimmät ja katsotuimmat – ne klikatuimmat.
5. Ravintola PASSIO: Helsinkiläinen piilohelmi, jonka menu yllättää -Sinutkin!
Viidenneksi eniten vieraita sai Kalevankadun piilohelmi – Jussi Hukkasen ja Jesse Vottosen isännöimä, yllätysmenuihin panostava Passio. Ei ihan uusinta uutta Helsingin ravintolamaailmassa. Jos ei reilun viiden toimintavuoden jälkeen aivan veteraanikaan – vielä.
Passiosta parhaiten mieleen painui… suo, kuokka ja Jussi? Syvemmälle sukellettaessa tämäkin yhdistelmä, mutta eritoten vatsan äärimmilleen venyttänyt seitsemän annoksen viiden ruokalajin menu. Ja Jessen selkeän taidokkaat annokset – simpukkaliemellä viimeistelty simpukkaravioli kera lehtipersiljakreemin ja lehtipersilja-pankomurun, Passion ”kesäkeitto” sekä koivunlehtijäätelö mansikoiden kera.
Saapasmaan ”samppanja” ja juralaisetkaan eivät ihan heti painu unholaan.
Meidän ideologia on sama kuin huonon vuosikerran viinintekijän. Ei käytetä ihan älyttömän kalliita raaka-aineita. Hyvä kokki saa tehtyä edullisemmistakin raaka-aineista hyviä juttuja. Kuten taitava viinintekijäkin pystyy tekemään huonon vuoden sadosta hyvää viiniä. Se on se taito.
Ravintoloitsija Jussi Hukkanen
Keskelle Helsingin eloisinta ydinkeskustaa kätkeytyy piilohelmi – Passio Keittiö & Baari. Michelin -lätkästä ja yleisön ylistävistä arvioista huolimatta tahtoo tämä kolmen ja viiden ruokalajin yllätysmenuita tarjoava ravintola jäädä vaatimattomalla julkisivullaan huomionhakuisempien toimijoiden nilkkoihin. Helmi paljastuu kun osaa aukaista oikean simpukan.
Passion eurooppalaisella vivahteella maustettu taidokas skandikeittiö yllättää – ymmärrettävällä hienostuneisuudellaan sekä runsailla, itse valittujen viinien täydentämillä annoksilla.
4. Osteria & Caffé Ventuno: Maistelumenu täynnä MUHKEITA Italian makuja
Neljänneksi eniten klikkauksia keräsi TV-kokki Tomi Björkin ja Matti Wikbergin Suomen uusin, italialaisia vaikutteita ympäri maailmaa yhteen pöytään kokoava Ventuno.
Ventunossa rennon tyylikkään sisustuksen lisäksi eniten ihastutti positiivinen yllätys – sain parempaa kuin ennalta osasin odottaa. Ehkä kokoa olisi annoksilla voinut olla kolmannes enemmänkin, mutta makua riitti – jopa kokoa korvaamaan. Erityisesti napolilaisessa puu-uunissa paistettu, hapanjuuresta leivottu flatbread teki vaikutuksen – maukkaampaa ei ole pöytään missään pistetty.
Jos yllättävän moni asia Ventunossa ihastutti, niin jokin myös miltei vihastutti – laajan menun vaikeaselkoisuuden lisäksi harmaita hiuksia ja pientä päänvaivaa tuotti sotkuiseksi osoittautunut sosiaalisen syömisen konsepti. Siitä selvittiin.
Mistä tietää illan onnistuneen? Minä tiedän sen siitä, että poistun ravintolasta hymy huulilla, lasku ei kaiherra mieltä ja sormet syyhyävät jo uusien Ventuno -annosten kimppuun.
Ravintolatarinoiden Johanna
Italian perinteikkäästä ruokakulttuurista innoituksensa kampeavan Osteria & Caffé Ventunon modernilla otteella valmistetut annokset täynnä makua saavat makuhermot hyrräämään ja saappaat pyörimään jaloissa. Ulkoisesti hulppeat puitteet täydentyvät sisätilojen tyylikkäällä, jopa rennon elegantilla tunnelmalla.
Vaikka italialaisittain monimuotoinen menu hämmentää ja ”sosiaalisen syömisen” -konsepti arveluttaa, niin sunnuntai-illallisesta Ventunossa jäi suuhun hyvä maku! Ja päähän palava halu palata pian takaisin.
3. Kolmen kaverin KAJO: Rennon meiningin ravintola rikkoo rajoja Tampereella!
Kolmosen paikkaa pitää osuvasti Vuoden viiniravintolaksikin valittu kolmen kaverin – Vellu Lampisen, Panos Lykoudisin ja Marko Simunaniemen tamperelaisravintola Kajo.
Kajo teki vaikutuksen valtavalla intohimollaan ja omaksi tunnistettavalla otteellaan. Nämä pojat ne menee, eikä meinaa – toteuttavat voimakkaalla visiolla ja vahvalla uskolla Suomen luonnosta ja lähiruoasta ponnistavia annoksia kera jännittävien viinivalintojen.
Rajat on tehty rikottaviksi – Kajon ruoka elämykseksi.
Kajon menu on vielä kokematta, mutta maistiaisena nautittu mateenmäti perunavaahdolla ja murskatuilla mukuloilla riitti vakuuttamaan ravintolan olevan varsin varteenotettava esiintyjä kotimaan ravintolanäyttämöllä.
Itse tykkään rikkoa rajoja niin, että kuhan kanssa saattaakin olla jotain punaista tai oranssia tai vaikka sherryä. Ja sitten siihen lihavan läskisen briskettipalan kylkeen tuleekin vähän stydimpi Alte Reben Riesling.
Ravintoloitsija Marko Simunaniemi
Suomen 18. parhaaksi äänestetyssä tamperelaisravintola Kajossa tarjoillaan lähiruokaa välimerellisellä vivahteella ja rikotaan perinteisiä ravintola-alan rajoja. Grillattua siikaa terästetään ouzo -liemellä ja kuhan kaveriksi saatetaan kaataa lasillinen punaviiniä.
Rennon ilmapiirin ravintola panostaa asiakaspalveluun ja elähdyttää kokonaisvaltaisella elämyksellä. Ihmisen parasta ystävääkään ei ole Kajossa unohdettu.
2. Michelin mainittu NATURA: Ehtaa ravintolarakkautta ensitreffeillä!
Toiselle sijalle vuoden 2019 luetuimpien listalla yltää keittiömestari David Albertin yhdessä Anya Sivkovan kanssa luotsaama ravintola Natura. Tästä olen erityisen iloinen – Natura on suosionsa ja juttu jokaisen lukukertansa ansainnut.
Naturaa on vaikea kuvailla. Se vaan varasti sydämen – sai siellä erityisen paikan. Joka pysyy. Ehkä ystävänpäivällä oli oma osuutensa asiaan. Tai kaikkiaan 11 annosta kattaneella seitsemän ruokalajin kohtuuhintaisella ja kaikin puolin upealla ystävänpäiväillallisella.
Varmasti niilläkin, mutta enemmän uskon sanojen ulottumissa olevaan tunneyhteyteen – jonkinlaiseen ylimaalliseen sielunkumppanuuteen. Natura vaan on enemmän kuin salinsa, ruokansa, juomansa, tunnelmansa tai työntekijänsä. Se onnistui koskettamaan – mua.
Parasta Naturassa? Kaikki.
Kun peuranfilee, kuivatuista tateista valmistettu sienipyre, pikkelöidyt pikkukantarellit, puolukka ja rapeaksi paahdettu lehtikaali pistetään samalle lautaselle, niin ollaan syvällä – metsässä. Ei väärällä vaan hyvin oikealla ja konkreettisella tavalla.
Ravintolatarinoiden Johanna
Mitä on ravintolarakkaus? Se on sitä kun ravintolakokemus kokonaisuudessaan syöpyy syvälle joka soluun ja saa sydämen läpättämään tavallista tiheämpään tahtiin. Ihastuksia osuu kohdalle usein. Aito ravintolarakkaus roihahtaa harvoin.
Michelin Oppaankin huomioimassa Naturassa vietetyn illan jälkeen olin syvästi rakastunut ihan kaikkeen intiimissä, laadukkaisiin pientuottajien raaka-aineisiin panostavassa ravintolassa. Kohdalleni oli osunut poikkeuksellinen illallispaikka – löysin kaksoisliekkini ravintoloiden maailmasta.
1. Mystinen INARI: Helsingin ravintolataivaan uusi tähti!
Voihan Inari, minkä teit! Ykkössijan jo toistamiseen veit!
Vuoden 2019 luetuin artikkeli on julkaistu puolisentoista vuotta sitten, aivan Ravintolatarinoiden alkumetreillä. Se kertoo mystisestä Inarista – ravintolasta, joka tuntuu yhä säilyttäneen salaperäisyytensä.
Inari on kova. Se on erilainen. Ravintoloitsija Kim Mikkolaan kulminoituva Albertinkadun katutason alapuolella sijaitseva intiimi ravintola tekee mitä tykkää. Mikkolalle on aivan sama tykkäätkö sinä – vai et. Oman hauskuutensa Inariin tuo salia hallinnoivan ravintoloitsija-sommelier Johan Borgarin ja Mikkolan persoonien välinen ristiriita – Rebel and The Reason?
There’s a fine line between love and hate – tätä ravintolaa rakastaa palavasti tai vihaa tulisesti.
Nautin Inarissa toisen täyspitkän illallisen tänä syksynä. Vaikka periaatteessa ei pitänyt. Totesin rakastavani yhä – ravintolaa ja miestä. Mikkolan tinakuoren alla sykkii harvinaisen suuri suklaasydän, joka resonoi partnerinsa Evelyn Kimin tuella eritoten Inarin annoksissa.
Parasta Inarissa mielenkiintoisten, moniulotteisten annosten lisäksi on asenne. ”Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot”, tekee mieli karjua Egotripin tahtiin. Mikään ei kuitenkaan ole yhtä pysyvää kuin muutos. Se on aistittavissa – Inarissakin.
Kun ollaan rajalla, jossa toiset tykkää ja toiset ei, niin silloin ollaan tehty jotain oikein.
Ravintoloitsija Kim Mikkola
Helsingin ravintolataivaalle on syttynyt uusi, kirkkaasti säteilevä tähti. Kortteliravintola Inari, joka tarjoilee Albertinkadun kulmassa viiden ja seitsemän ruokalajin menuita neljänä päivänä viikossa kera valloittavien viinien.
Ulkomailta hiljattain takaisin Suomeen kotiutuneen keittiömestari Kim Mikkolan mukaan Inarissa tehdään vaan ruokaa. Omien mieltymysten ja maailmalla tarttuneiden taitojen mukaan. Mutta kun ruoka syntyy spontaanisti intohimosta vailla mielen rajoitteita ja valmistetaan rakkaudella omia periaatteita kunnioittaen, niin lopputulos on enemmän kuin pelkkää apetta. Inari tarjoilee ruokaelämyksen, jonka ytimestä löytyvät simppelit kotimaan kauden raaka-aineet japanilaisella vivahteella. Sekä iso pala keittiömestarin omaa elämää.
Instagramin tykätyin yhdeksikkö
Mutta mitkä olivat viime vuoden eniten muita instagrammaajia aktivoineet kuvat? Top Nine -sovelluksen mukaan nämä. Tarinaa kuvien takaa löytyy kuvaa klikkaamalla.
2019 koviten kolahtaneet – jälkkärit!
Ravintoloita en pysty, en kykene, enkä edes halua laittaa minkäänmoiseen paremmuusjärjestykseen. Jätän tehtävän suosiolla osaavimmille ja siitä paremmin suoriutuville.
Jokainen ravintolakokemus on erilainen. Jokainen antaa jotakin – joku enemmän, toinen vähemmän. Olisi kovin epäoikeudenmukaista pistää ravintoloita järjestykseen. Se ei ole Ravintolatarinoiden tehtävä. Tavoitteena on kirjata ja koota kokemuksia – ei etsiä ja löytää Suomen tai maailman parasta ravintolaa. Sellaista ei ole.
Pieni poikkeus vahvistaa säännön. En laita mitään järjestykseen, mutta poimin kolme eniten kolahtanutta jälkiruokaa. Todistaakseni itselleni, että sellaisia on. Ja myöntääkseni olleeni väärässä.
Pitkään pidin jälkiruokia ravintolaillallisten heikoimpana lenkkinä. Viime vuonna tuli nautittua hyviä jälkkäreitä useampikin, mutta kolme ravisteli mieltä kirkkaasti kovemmin kuin muut.
Jälkkäreihin on hyvä päättää niin ateria kuin vuosikin, mutta kiitoksiin vielä parempi. Muistakaa kiittää! Jos ei ainuttakaan kiitoksen aihetta ravintolavisiitin lopuksi löydy, niin paikan päällä annettu asiallinen palaute auttanee enemmän kuin haukut TripAdvisorissa.
Ravintola-alalla tehdään kovasti töitä ja uskon, että jokainen ravintola haluaa ja pyrkii tarjoamaan parhaan mahdollisen ravintolakokemuksen jokaiselle – joka kerta. Aina ei kaikki mene aivan nappiin – ei ravintolassa sen enempää kuin elämässä yleensäkään.
Omasta ja Ravintolatarinoiden puolesta haluan kiittää kaikkia ravintoloita ja ravintolareissuilla kohtaamiani ihmisiä – ajasta, avoimuudesta, avuliaisuudesta ja ymmärryksestä. Eivät ne hulppeat tilat tai hienot annokset vaan te, te teette näistä kokemuksista arvokkaita – muistamisen ja jakamisen arvoisia. Kiitos!
Upeaa uutta vuosikymmentä 2020 meille & teille kaikille!
ravintolatarinat 