Mustion Linnankrouvi: Muistoja läheltä & kaukaa

Ei enää klassista entrecôtea perunahötöllä ja ylikypsillä kasviksilla. Mustion Linnan mailla Raaseporissa ”matalaa majaansa” pitävä ravintola Linnankrouvi on kääntänyt uuden lehden historiaa huokuvilla sivuillaan tarjoten nykyaikaisia, skandinaavista keittiötä edustavia paikallisten raaka-aineiden inspiroimia annoksia – tyylillä.

”Moi, haluatko tehdä Mustion linnan ravintolasta tiiviin jutun?”, luki pikaviestimen viestikentässä. Vaikka artikkeleita työkseni työstänkin, niin täytyy myöntää, että en ensilukemalta innosta ilmaan pomppinut.

Mutta Mustion Linna ympäristöineenhän on varsin ihastuttava ja harvinaisen upea paikka! Niinhän se on. Se on myös lähellä – liian lähellä ja turhan tuttu.

Tovin tuumailtuani totesin, että no hitto miks ei?! Mennään Mustioon! Vaikka ei oikein ehtisi. Pari vuotta oli kuitenkin viime visiitistä kartanon mahtipontisilla mailla kulunut – ensimmäisestä jo kolmisenkymmentä.

Ensimmäisestä reissusta jäi koululaiselle mieleen ”kuninkaan huone” – Venäjän tsaari Aleksantereita ja Ruotsin kuningas Kustaatakin palvellut peti, mustalaiseukon ennustuksen vuoksi ikuisiksi ajoiksi keskeneräisyyteen tuomittu kolmas kerros sekä kummitukset, jotka kaiketi yhä kuljeskelevat historiallisen kartanon hämärillä käytävillä.

Vaikka visiittejä linnan tiluksille on takana useampikin, niin ravintola Linnankrouvissa olen vieraillut vain kerran. Kymmenen vuotta sitten aikaan, jolloin oma elämä oli hyvin erilaista ja ravintolassa syöminen tavoitteelliseen urheiluun ja tuloksia tukevaan ruokavalioon keskittyneelle enemmän haaste kuin ilo.

Menneitä aikoja muistellessa huomaa ison muutoksen ravintolakulttuurissa.

Ennen ei ravintolaan asteltu ruokarajoitekatalogi kainalossa. Siellä tilattiin, mitä listassa luki vaatimatta sitä, mikä itselle sopi. Ehkä pyydettiin jättämään kastikkeet ja sopimattomat lisukkeet lautaselta pois. Tai tarjoamaan ne erillisessä astiassa. Potutkin saatettiin korvata kevyemmillä kasviksilla – niillä, jotka jo jonkun toisen annoksen alla mainittiin.

Olin Linnankrouvin kesän 2009 tarjontaan suhteellisen tyytyväinen. Enää ei vastaaville annoksille kovin kiitosta heruisi – oma tietämys on kasvanut, kokemusta karttunut ja suhtautuminen ruokaan muuttunut.

Ravintolaruokakin on muuttunut. Se on ottanut aimo harppauksen eteenpäin – Suomessakin.

Jotain iloa siitäkin, että on kohta kaksikymmentä vuotta tullut kirjattua kokemuksia internetin ihmemaahan. Täältä löytyy – kaikki. Niin nolot kuin muistia mukavasti virkistävätkin virkkeet.

Ensimmäisestä Linnankrouvi -kokemuksesta kaivoin aikakirjoista seuraavaa:

”14.6.2009 sunnuntaina tuli vietettyä pienimuotoisia syntymäpäiviä (ei omiani ;)) Mustion linnan luonnonläheisissä maisemissa. Aivan upea paikka tähän aikaan vuodesta. Eikä tunkuakaan enää iltapäivästä ollut. Liekö syy hieman koleassa ja pilvisessä säässä. Mutta ruoka ravintola Linnankrouvissa oli kerrassaan suussa sulavaa. Siitäkin huolimatta, että sunnuntaisin ravintolassa on kiinteä lounasmenu, jonka sisältöön ei kovin paljoa voi vaikuttaa.”

”Olin aluksi hieman pettynyt, koska olin ajatellut viettäväni iltaa yrttikuorrutetun karitsanfileen parissa. Härän tai naudan entrecôten jälkeen ei karitsanfileestä luopuminen enää juurikaan harmittanut. Ainakin on hyvä syy vierailla Mustiossa vielä uudemman kerran.”

Muistoista takaisin vielä kuluvan vuoden syyskuulle.

Artikkelia varten oli ravintolahenkilökunnan lisäksi tarkoitus haastatella Mustion linnan toimitusjohtajaa, kreivitär Christine Linderiä. Rouva Linder löytyi kotimaastaan Saksasta, eikä ollut tavattavissa ennen artikkelin toimituspäivää. Puhelinyhteys Saksanmaalle toimi kuitenkin moitteettomasti.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä taisi olla onni onnettomuudessa – käännekohta ainakin. Puhelinhaastattelun jälkeen into pulpahti pintaan ja viikonlopun vierailu alkoi tuntua erinomaiselta ajatukselta. Sillä monta asiaa on muuttunut Mustiossa – vanha kartano on uuden johdon myötä herännyt henkiin.

Saatoin mielessäni nähdä kreivitär Christinen tarmosta tuikkivat tummat silmät langan toisessa päässä. Puheesta paistoi vahva tekemisen ja eteenpäin menemisen meininki.

Arvostetun aateliskartanon historia ei ole vielä valmiiksi kirjoitettu. Siihen on käännetty uusi uljas sivu. Käsialasta kuvastuvat menneet vuodet, mutta tarina on tanakasti tätä päivää.

Vierailupäivä alleviivasi sekin varsin ponnekkaasti Mustion Linnan tämän päivän tarinaa. Ravintolan uudehko, viehättävä paviljonki oli puettu parhaimpiinsa. Puutarhassa pyörähteli kaunis morsio komea sulhanen käsipuolessaan. Kameran laukaisija säksätti tasaiseen tahtiin taustalla.

Linnankrouvissa valmistauduttiin häävastaanottoon. Romanttinen, täyden palvelun kartanohotelli onkin varsin suosittu hääpaikka – vuodelle 2021 saattaa vielä jokunen vapaa viikonloppu löytyä.

Näistä meneillään olleista häistä sain lukea myöhemmin – iltapäivälehtien sivuilta. Sillä hetkellä julkkishäitä enemmän kiinnosti ravintola, ruoka ja tyypit tasokkaassa keittiössä.

Keittiömestari Samuel Mikander koosti maistiaisen inkoolaisen Viltgårdenin glaseeratusta fasaaninfileestä, karjaalaisen Svarfarsin luomutilan selleristä ja palsternakasta sekä oman kylän speltistä. Annoksen viimeisteli laakerinlehdellä ja timjamilla maustettu maukas punaviinikastike.

Ei enää entrecôtea perunahötöllä ja ylikypsillä kasviksilla vaan hienostunutta ja taidokkaasti valmistettua paikallista lähiruokaa nätisti lautaselle aseteltuna.

Sellaista ruokaa tarjoaa Linnankrouvi vuonna 2019.

Sain viettää hienon, silmiä avaavan ja muistoja mukavasti päivittäneen iltapäivän ravintolatoimenjohtaja ja keittiöpäällikkö Niko Tuomisen seurassa. Herkullinen ruoka lämmittää aina mieltä, mutta kyllä tarinareissuilla tavatut ihmiset antavat aina eniten. Kiitos Tuomiselle – ajasta, vaivasta ja keskusteluista keskellä kiireistä päivää.

Myöhemmin muistikortille tallentuneita kuvia selatessa pysähdyin yllä näkyvän otoksen ääreen. En vain sydämentykytyksiäkin aiheuttaneen metsäsian tai hulvattoman kokkipotretin vuoksi.

Kuvassa tiivistyy koko Mustion Linnankrouvin ydin.

Sellaisena kuin se minulle vierailun ja jutusteluiden myötä valkeni.

Olen avannut kuvaa sanallisesti toisaalla. Alussa mainitsemani tiivis artikkeli on luettavissa Viidestä Tähdestä. Tätäkin tiiviimpi vaihtoehto löytyy Top Tasten sivuilta.

Aina voi myös matkata Mustion maalaismaisemiin. Se on edellisiä vaihtoehtoja varteenotettavampi tapa, jos haluaa kokea muinaisen kartanomiljöön tunnelman. Itse asiassa se on se ainoa keino.

Yhteystiedot Linnankrouvi, Mustio

Tuoreimmat tarinat Ravintolatarinoiden instagramissa ja instatarinoissa!