Vuoden 2019 Suomen 50 parasta ravintolaa on nimetty. Julkistamistilaisuudessa tallennettujen kuvien lomassa pientä pohdintaa ja henkilökohtaista prosessia äänestyksen taustalta.

Viime viikolla nähtiin Suomen ravintolanäyttämön vuoden merkittävin näytös alan terävimmän kärjen kokoontuessa Helsingin Wanhaan Satamaan vastaanottamaan tunnustuksia ”Suomen 50 parasta ravintolaa” -julkistamistilaisuuteen.

Keltanokalle oli iso ilo ja suuri kunnia osallistua paitsi ”palkintojenjakotilaisuuteen”, niin myös äänestykseen – ensimmäistä kertaa ikinä. Ilo oli myös huomata, kuinka monta alan ammattilaista on jo ehtinyt tulla tutuksi Raflatarinoiden kohta kolme kvartaalia kestäneellä tutustumis- ja tutkimusretkellä.

Listat on jo laitettu jakoon, joten en viitsi toistaa toisia. ”Virallinen” 50 parasta -listaus löytyy äänestyksen järjestäneen tahon, Viisi Tähteä Median sivuilta. Jos se vielä on joltakulta näkemättä ja lukaisematta.

Tässä artikkelissa vilkaisu listaan näkyy lähinnä kuvina – kärjen kiitospuheet kuuluvat jäljempänä kuusiminuuttisen videokoosteen muodossa. Teksti keskittyy muihin asioihin – lähinnä 50 parasta ravintolaa -äänestyksen herättämien ajatusten jakamiseen.

Ammattilaisäänet 50 parhaan taustalla

Alkuun lienee paikallaan muistuttaa, että kyseinen äänestys ei ole yleisöäänestys vaan äänensä kekoon kantavat alan eri tahoja edustavat ammattilaiset. Äänestyskutsu lähti päälle viidellesadalle äänestysprosentin yltäessä reiluun viiteenkymmeneen.

Näin ollen ”Asiakas on aina oikeassa” -aspekti jää tästä paremmuusjärjestyksestä uupumaan.

Ravintolatoiminta on kuitenkin raakaa liiketoimintaa, jossa useimpien kohdalla kassaan kilahtavat ”suuren yleisön” kolikot painavat kollegoiden ja muiden alan asiantuntijoiden antamaa arvostusta enemmän.

Miksi Suomen 50 parasta ravintolaa valitaan ammattilaisvoimin? Siihen vastauksen varmasti saisin Viisi Tähteä -komppanialta. Jos sen haluaisin.

Vastauksen toivon vielä saavani, mutta vasta myöhemmin. Ajatellaan ensin itse – pohditaan ja kerrotaan oletuksia sellaisena kuin ne tässä ydintoimijoiden ja yleisön välissä näyttäytyvät.

En väitä olevani vaikutelmineni oikeassa. Kerron vain kuinka asiat omaan silmään osuvat.

Voitanee olettaa, että asiaan syvemmin perehtyneet ammattilaiset toimivat ikäänkuin trendsettereinä. He muokkaavat ja ohjaavat omilla ajatuksillaan ja kannanotoillaan kuluttajien valintoja.

Myönnän itse olevani ammattilaisvaikuttamiselle altis. Haluan kokea muiden arvostusta nauttivien ravintoloiden annin. Jos kokemus osuu, niin palaan. Jos ei – heitän hyvästit. Joskin uutuudenviehätys näyttää käytännössä saavan muiden mielipiteitä pontevamman painoarvon. Kiinalaista filosofi Confuciusta täydentäen…

I hear and I forget. I see and I remember. I do and I understand.

I feel and I decide – my future actions.

Kenen ääni kantaa kauimmaksi

Maailma muuttuu ja muutoksessa on syytä roikkua mukana – ”…tai edessä voi olla katkera ja autio vanhuus”, kuten osa Suvi Aholan Hesarissa julkaistun kolumnin otsikosta kuuluu.

Tämä saattaa osittain vesittää oletustani ammattilaisista etuoikeutettuina suunnannäyttäjinä.

Internetin ja etenkin sosiaalisen median kanavien myötä ammattilaisten arvovalta on ropissut kuin ruoste peltilehmän helmapellistä.

Asiantuntijoiden uskottavuus on koetuksella ”vertaisten” tuupatessa tiheään tahtiin omia kokemuksiaan sähköisiin viestimiin.

Sitä ei käy kiistäminen, etteivätkö asiantuntijoiden laatimat listaukset ja paremmusjärjestykset kansaa kiinnostaisi. Kyllä ne kiinnostavat. Ravintoloille kollegoiden ja asiantuntijoiden arvostusta konkreettisempi hyöty Suomen 50 parasta -listalle päätymisestä lienee mainosarvo – mitä useammin ravintolan nimi eri yhteyksissä näkyy, sitä paremmin se muistetaan.

Listasijoituksen tuoma egobuustaus – tai sen puuttuminen ei ole ollenkaan huono juttu. Se kannustanee entistä paremman palvelukokemuksen tarjoamiseen.

Siitähän ravintola-alalla on kyse – palvelusta, kuten viime viikolla haastettelemani tamperelaisravintola Kajon (sijoitus 18.) ravintoloitsija Marko Simunaniemi muistutti. Pelkkään tähtijahtiin kun vain harvalla ravintolalla on Suomen maassa varaa.

Loogisen ajattelun kautta tunteen viitoittamaan tulokseen

Mihin alan ammattilaiset äänestyspäätöksensä perustavat? Tämäkin kysymys nousi mieleeni omaa viiden parhaan listaa pohtiessani.

Ravintolahenkilökunnan riesana tuolla kentällä pyöriessäni usein tiedustelen heidän omasta ravintolakäyttäytymisestään. Useimmiten vastaus on, että eipä ole aikaa vierailla vieraissa pöydissä – ollaan töissä silloin kuin muutkin ovat. Ja lomilla suunnataan mielellään ulkomaille haistelemaan uusia tuulia ja maistelemaan muiden maiden antimia.

Itse laadin äänestystä koskien selvät sävelet. Hyvin erilaisten ravintoloiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ei nimittäin ole ihan helppoa – eikä yhtään kivaa.

En pidä paremmuusjärjestysten laatimisesta sen enempää kuin pisteiden jakamisestakaan. Ilmassa roikkuu liian monta muuttujaa, joihin ravintoloilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa. Ei, vaikka mitä tekisivät ja kuinka yrittäisivät miellyttää. Mahdoton tehtävä muutenkin – jokaisen miellyttäminen.

Huonona päivänä tylsässä seurassa nautittu huippuluokan ravintolaillallinen jää mieleen juuri sellaisena – tympeänä kokemuksena.

Ruokakaan ei maistu hyvältä ja kaikki on joko liian raakaa tai ylikypsää. Ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen – kuten aikanaan lukion psykan tunnilla jo opin.

Mitä paras ravintola tarkoittaa? Millä kriteereillä arvostellaan toinen paremmaksi kuin toinen – tai huonommaksi?

Äänestysohjeet antoivat osviittaa.

”Aseta viisi ravintolaa paremmuusjärjestykseen. Äänestyksessä painotetaan ravintolakokonaisuutta palveluineen ja ruokatuotetta juomineen.”

Lisäksi ”Kokemus äänestettävistä ravintoloista on oltava viimeisen 12 kuukauden ajalta.”. Orjallisesti ohjeisiin suhtautuvana lähdin tästä liikkeelle. Listasin kaikki ne kotimaan kamaralla toimivat ravintolat, joissa olin vuoden aikana vieraillut. Tämä karsi jo monta hyvää vaihtoehtoa pois. Helpotti myös tehtävää huomattavasti.

Ainoa aivan selvä asia oli, että Inarille tipahtaa täältä täydet viisi pistettä.

Ravintolan tarjoama kokonaisuus teki vahvan vaikutuksen ja on jättänyt lähtemättömän tunnejäljen. Loput löytyivät etsimällä vastausta kysymykseen: ”Jos nyt pitäisi valita ravintola, johon haluaisin uudelleen niin mihin menisin ensin, sitten ja sen jälkeen?”.

Inarin jälkeen listalleni päätyivät BasBas Wine & Staff, ravintola Natura (josta juttua työnalla ja tulossa), Porvoon Bistro Sinne sekä ehkä vähän yllättäen Lapland Hotels Bulevardin Kultá Kitchen & Bar. Hyvin erilaisia ja eri ominaisuuksia painottavia valintoja kaikki, joissa kokonaisuus kuitenkin kohillaan.

Näin jälkeenpäin listaani katsellessa löydän yllättäen yhden yhdistävän tekijän – ravintoloiden arvomaailmat linjautuvat vahvasti omaani.

Niissä on jotain, jota kunnioitan, ihailen ja pyrin omassa elämässäni toteuttamaan. Yhtenevät arvot mahdollistavat voimakkaan tunnepohjaisen kokemuksen.

Pisteeni saaneista vain Inari ponnisti lopulta 50 parhaan joukkoon – ei ihan ykköseksi,  mutta viidennelle sijalle kuitenkin. BasBaskin keikkuu kakkosena heti toista perättäistä vuotta ykkössijaa pitävän Grönin jälkeen. Harmillisesti BasBasin bistropuoli jäi omalta osalta vielä viime vuonna kokematta – aurinkoinen alkukesän iltapäivä kun tuli vietettyä viinibaarin puolella.

Aina harmittaa – jokin

Mikä vuoden 2019 50 parhaan ravintolan listalla jäi eniten harmittamaan? Noh, mua aina vähän periaatteesta harmittaa vuodesta toiseen listalla roikkuvat ”vanhat konkarit”. Kun olisi niitä uusiakin taitavia tulijoita. Kai ”ne vanhat” sitten vaan ovat vuodesta toiseen muita parempia.

Eniten ja kovastikin harmittaa, ettei ravintola Naturalle löytynyt paikkaa listalla. Tulette vielä lukemaan miksi. Minua harmittaa.