Lapland Hotels Bulevardi ja pohjoisen makuaitasta inspiraatiota ammentava Kultá Kitchen & Bar tekee sen, mitä tässä on jo jokunen vuosi odotettukin – tuo palan tyylikkäästi toteutettua Lappia keskelle eteläisen pääkaupungin puistokatua.
Pääkaupunkiseutulaiset tykkäävät – ja niin tykkäävät turistitkin.
Ystävänpäivä! Mikä mainio syy lähteä vaikka ”Lappiin” kera hyvän ystävän. Ja niin me teimme. Emme aivan Lapin maisemiin yhdessä illassa ennättäneet, mutta fiiliksistä pääsimme nauttimaan ihan Helsingin ytimessäkin.
Aloitimme alkuillasta kevyissä pohjoisen tunnelmissa Bulevardilta ja lopetimme puolen yön paikkeilla vuoden 2019 Michelin Guiden huomioimassa iso-robalaisessa. Hyvää seuraa, kattavasti herkullista ruokaa, kivoja cocktaileja, muutama lasillinen laatuviiniä ja pari uutta ravintolaelämystä rikkaampana päättyi muutoin aika turhalta tuntuva ystävänpäivä. Ei voi valittaa – lauloi Juicekin jo vuonna -85.
Lapland Hotels -hotelliketju on valunut tasaiseen tahtiin pohjoisen tuntureilta kohti eteläistä rannikkoa valloittaen matkan varrella muutamat maan merkittävimmät kaupunkimiljööt. Ensin Oulu, sitten Tampere ja nyt Helsinki – tammikuun puolivälissä avautui upouusi lappihotelli keskelle Bulevardin puistokatua.
Nälkäisiä ja janoisia pohjoisen makumaailmasta innostuneita Lapland Hotels Bulevardissa palvelee katutason tyylikäs hotellibaari ja -ravintola Kultá, jonne mekin istahdimme nauttimaan ystävänpäivän alkupaloista – ja villeistä cocktaileista.
Alkuillasta ravintola odotti vielä ystävänpäivän viettäjiä. Käytin tilaisuuden hyväksi vaeltelemalla kamera kourassa tunnelmallisesta tilasta toiseen – hotelliasiakkaita palvelevasta vastaanotosta aulassa komeasti polveilevan baaritiskin ohi ravintolan pääsaliin ja sieltä aina aamiaishuoneeseen asti. Aamiaissalin perukoilta löytyi vielä avonainen keittiö – ja kokki poikineen.
Hämyisissä huonetiloissa huomion varastivat lukuisat lappalaiskulttuuriin viittaavat yksityiskohdat. Joudun jälleen lyömään pöytään vanhan tutun sanonnan – details matter.
Yksityiskohdista on luonnonläheisten värien ja materiaalien ohella hotelliravintolan lappalaistunnelma rakennettu. Ei kuitenkaan kornisti vaan täydellisen tyylikkäästi.
Lapin kulttuuriperimässä on mistä ammentaa. Valitettavan usein Lappi -teemainen tilasuunnittelu lähtee totaalisesti lapasesta. Lopputulos on paitsi korni, niin myös tunkkainen. Jopa kitchimäinen – kuin tupaten täyteen ahdettu pimeä pirtti, joka alleviivaa runsaalla ja ronskilla kädellä kaikki mahdolliset Lapin lahjat maailmalle.
Tälle tyylille on oma paikkansa. Sitä kutsutaan kotiseutumuseoksi.
Lapland Hotels Bulevardin katutasosta löytyy kyllä roimasti erilaisia elementtejä, mutta kokonaisuus tuntuu avonaisessa ja laajassa tilassa harmoniselta ja hallitulta. Ihastuin erityisesti seinälle ripustettuihin ”noitarumpuihin” sekä siellä täällä seisoviin puisiin pikkuporoihin aitoine sarvineen.
Keramiikkataiteilija Anu Pentikin keraamisia vaskooleja ei voi ohittaa sen enempää kuin lukuisia seiniä ja pöytätasoja koristavia monimuotoisia sarvikruunujakaan.
Tunnetun lappilaisen kuvataitelija Reidar Särestöniemen värikäs tunturiyötä kuvaava maalaus vangitsee katseen vastaanottoaulassa. Lampaantaljat lepäävät rennosti ravintolasalin istuimien selkänojilla ja kynttilät tuikkivat tuikuissaan luoden ympärille kotamaisen lämmintä tunnelmaa.
Avotuli oli ainoa asia, jota jäin tunnelmassa kaipaamaan. En sellaista ollut huomaavinani – takkaa tai muuta isompaa elävän liekin elementtiä. Ehkä sellainen ei vaan ole onnistunut. Suomessa kaikki ei aina onnistu.
Tovin kestäneen turistikierroksen jälkeen oli aika istua ikkunapöytään ja avata silitettävän siisti mateennahkainen menu.
Cocktailit harvemmin kuuluvat omaan repertuaariini, mutta ystävänpäivänä skoolaaminen jollain muulla kuin tutulla kuplajuomalla tuntui hyvältä ajatukselta. Onneksi niin.
Kultá Barin drinkkilista vilisee toinen toistaan mielenkiintoisempia juomasekoituksia, joita yhdistävät Suomen luonnosta tutut ainekset.
Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tarinoitsija vähän villimmäksikin heittäytyä – maistaa vaikka tervalla, poron luuliemellä, havupuulla tai rukiilla ”terästettyjä” juomasekoituksia.
Lasiin päätyi lopulta kuitenkin sitä tuttua ja turvallista kuohuvaa – hillalla sekä sitruunaruoholla maustettua proseccoa kera Lapin kultaisen marjan ja sitruunaisen heinän mehustuksesta jälkeen jääneestä massasta kuivatun lakkakräkkerin. Himpun verran maistui juoma omaan suuhun makialta, vaikka sitruunaruoho piristikin kokonaisuutta kivasti.
Imaisin kaverin valtavalla jääblokilla varustetusta vermuttimaljasta maistiaiset ja kaduin välittömästi omaa rajoitteista suhtautumistani alkoholipitoisempiin juomiin. Vahvemmat viinakset eivät ehkä ole mun juttu, mutta tämä mandariinilla ja appelsiinilla täydennetyn tyrnisiirapin ja timjamivaahdolla viimeistellyn väkevän viinin yhdistelmä kelpasi kyllä. Olisi kelvannut isomminkin.
Vaivihkaan täyttynyt ravintolasali piti vietnamilaisjuuret omaavan nuorehkon cocktailmestari Namin kiireisenä, mutta ehti hän muutaman sanan siinä cocktaileja sekoitellessa kanssani vaihtaa.
Eniten kiinnosti tietää, kuka on nämä omintakeiset ja jännittävät juomat kehitellyt. Yllätyksekseni mestari seisoi suoraan edessäni.
Siinä samassa alkoi sitruunaruoho hillan seassa tuntua maailman loogisimmalta ajatukselta. Pala perisuomalaista aasialaisella vivahteella ei maistunut vain lasissa vaan seisoi ilmielävänä edessäni.
Miten rohkea ja hieno tapa ilmaista itseään! Arvostan.
Nam kertoi myös, että cocktailit on koostettu heidän itsensä käsittelemistä aidoista raaka-aineista teollisten makusiirappien sijaan. Cocktailiemme oranssinkeltaisten marjojen väri ja maku olivat siis sitä itseään – ihan aitoa hillaa ja aivan oikeaa tyrnimarjaa.
Varsinaisen aterian aluksi saimme pöytään puolukkaisten kräkkereiden ja tummien leipäpalasten täyttämän ”leipätukin”. Levite oli aseteltu kivasti sileän kiven päälle.
Leipälautasta ryydittämään saimme keittiöntervehdyksenä kipolliset täyteläistä, silkkisen sileää ja aivan älyttömän herkullista persiljanjuurikeittoa.
Samettinen soppa herätti hellästi makuaistit ja lupaili maukasta matkan jatkoa Lapin makupalojen merkeissä.
Tällä kertaa tulimme vain pikaisesti tutustumaan Kultá Kitchen & Barin tarjontaan ja tunnelmaan. Pöytävaraus päivän pääaterialle odotti parin korttelin päässä, joten päädyimme molemmat valitsemaan bistrolistalta ”Lapin makupalat” -nimisen maistelulautasen.
Tukkitarjottimella lepäsi viisi pohjoisen aineksista koottua suupalaa…
- kuusenkerkällä ryyditettyjä minirouskuja puolukkaisen kräkkerin kera
- pienen puikulaperunapannukakun päälle koottu blinimäinen annos smetanasta, punasipulista ja siianmädistä
- itselleni nieriän nimellä tutumpaa hiillostettua rautua
- sinapinsiemenillä koristeltua poron savupaistia perunarieskalla
- viipale aromikasta gruyère -juustoa lakkahillokkeella
Kyllä näillä eväillä jo näki häivähdyksen lappilaisesta makumaailmasta. Syvempään tulkintaan Kultá -keittiön tyylistä ja tarjonnasta tosin tarvitaan vielä kattavampi esitys.
Jos suosikkeja pitäisi tältä maistelupölkyltä poimia, niin kyllä pikkuruiset sienet ihastuttivat sekä maullisesti, että ulkonäöllisesti eniten. Myös gruyère ja lakka toimivat – aina.
Gruyère oli sikäli hauska juustovalinta, että odotukset kohdistuivat siihen kaikkein selvimpään ja huomattavasti latteampaan vaihtoehtoon eli klassiseen leipäjuustoon. Tarjolla ollut yhdistelmä ilahdutti tuttua ja turvallista leipäjuustoa enemmän – etenkin makuhermoja. Sen sijaan perunainen siianmätiblini jäi komean smetanakvenellin myötä yllättävän vaisuksi.
Hiillostetulta raudulta odotin ehkä eniten. Hieman harmillisesti sen suolaisuus sai tasoittavasta leipäpalasta huolimatta oman kielen kirvelemään jyräten samalla koko kalan kadoksiin.
Savustettu poronpaistikaan ei aivan yltänyt odotusten tasolle – sinapinsiemenet olivat kauniita, mutta eivät juurikaan muuta annokseen antaneet. Kokonaisuus jäi myös jotenkin kuivahkoksi. Lienee makuasia, mutta musta poronpaisti on parasta aivan ohuen ohueksi siivutettuna.
Kahdeksankymppiä kahdesta cocktailista ja ”Lapin makumatkasta” ei vielä saa näppylöitä nousemaan. Pohjoisen kulta maksaa – ostaa sen sitten ravintolasta tai paremmin varustellusta lähimarketista. Mutta kun perusveden osuus loppulaskusta on 7,5 prosenttia, niin jo jää suuhun aavistus karvasta makua. Jota ei hampaanväleistä perustelut veden suodatuksesta tai hyväntekeväisyyteen jaetuista lanteista paljoa pois huuhdo. Mitä enemmän selitystä, sen syvemmälle metsään mennään.
Joitakin vuosia sitten aiheesta käytiin isompaakin polemiikkia kun Michelin -palkittu keittiömestari Välimäki kehtasi laskuttaa vesilasista puolitoista euroa.
Kansa lienee nielleen selitykset ja tyytyneen osaansa – Lapland Hotels Bulevardissa perusvesi kustantaa kolme euroa nauttijaa kohden. Auts!
Kyllä minä ymmärrän, että puhtaan veden nauttimisesta ravintolalle kuluja syntyy. Paremmalta kuitenkin maistuisi, jos ne olisi leivottu jonkin leivän sisään. Vaikka siihen leipälautaseen. Siitä maksaisin marisematta. Vedestäkin maksaisin mielelläni – Saharassa, en Suomessa.
Jos joku haluaa vesimaksun välttää, niin välitän ystäväni vinkin – vessan hanasta saa Suomessa juomakelpoista vettä. Veloituksetta.
Vedestä huolimatta ensikosketus Lapland Hotels Bulevardin Kultá Kitchen & Bariin oli positiivinen. Eniten pidin tyylikkäästi Lapin henkeä hönkivästä tunnelmasta sekä innovatiivisesta drinkkilistasta.
Ruoasta en vielä tämän perusteella osaa sen enempää sanoa. Se vaatii laajemman kattauksen ja kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Mielellään myös juttutuokion kyökin puolella rattia ruuvaavan keittiömestari Tero Mäntykankaan kanssa, jota en tällä kertaa onnistunut keittiöstä yllättämään.
Mutta lista näyttää lupaavalta. Ainakin àla carten kuningasrapukeitto sekä ”Lapin vaellus” poroineen, riekkoineen ja rautuineen jäi kovasti kutkuttamaan. 32 euroa kustantavat kolmen ruokalajin lounaatkaan eivät ole näyttäneet pöllömmiltä.
Ihan parasta Kultá -ravintolassa on se, että sinne voi hyvillä mielin ja häpeilemättä viedä ulkomaiset vieraat tutustumaan pohjoisen makuihin sekä ainutlaatuiseen Lapin tunnelmaan.
Erittäin tervetullut täydennys Helsingin hotelli- ja ravintolamaailmaan. Toivon, tai en toivo vaan uskon, että turistit ympäri maailmaa tulevat innostumaan tyylikkäästi toteutetusta lappihotellista sekä sen ruokatarjonnasta Helsingin helmoissa.
ravintolatarinat 