Zsar Outlet Village: Elämyksellinen seikkailu surrealistiseen ostoskylään

Olemmeko Suomessa, Pietarissa vai Hollywoodissa? Kutistetussa kaupungissa vai omintakeisessa kylässä? Millä vuosisadalla elämmekään, 1800- vai 2000-luvulla? Tuleeko seuraavan kulman takaa vastaan hevoskärry vai Pekka Niskan saksilava? Onko tämä totta, unta vai elokuvaa?

Vierailu marraskuun lopulla Vaalimaan raja-aseman naapurissa avattuun, maailmalta tuttuja huippumerkkejä vilisevään Zsar Outlet Villagen kauppakylään aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia ja pisti pään pyörälle. Vai oliko se vaan elämäni ensimmäinen kopterikyyti, joka vielä pyörryttää? Maybe molemmat.

Elämä osaa yllättää! Huomasin miettiväni, kun pari viikkoa sitten tavallisena tiistai-iltana verissä polvin junassa kohti kotia matkasin. Helsingin mukulakivet ja maltillisetkaan korkokengät eivät kumpikaan ole mun juttu. Yhdessä kolmen yhdistelmä on miltei tappava. Vähintään vahingollinen.

Takana oli vähän erilainen päivä – harvemmin sitä keskellä päivää ruotsinlaivan yökerhossa 1920-luvun henkeen vedettyä show`ta kuohuva kädessä katselee. Vieläkin harvemmin sitä kysytään, josko seuraavana päivänä Vaalimaalle uutta kauppakeskusta helikopterikyydillä katsastamaan lähtisin. Sellaisesta tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Etenkään, jos ei ole ennen helikopterissa tai itärajalla käynyt.

Seuraavan päivän suunnitelmat sai helposti pistettyä uusiksi. Enemmän päänvaivaa tuotti matka Malmin lentoasemalle. Oma nelipyöräinen olisi ollut kätevin vaihtoehto, mutta siellä se taloyhtiön paikoitusalueella pakkassäässä kesäkumeilla seisoi. Talvi yllätti. Taas.

Pääsee Malmin lentoasemalle julkisillakin. Näköjään. Pakkaa matkaan vaan riittävästi aikaa ja oikeaa asennetta. Molempia tarvitaan, kun neljää eri kulkuneuvoa yhteen suuntaan käyttää. Seikkailemaanhan tässä oli lähdetty.

Reissupäivän sää oli kuin talvimorsio vailla valkoista huntua – vähän viileä, mutta muuten kaunis. Aurinko paistoi, vaikka taivaanrannassa väijyi pilvirintama. Täydellinen päivä matkata ilmojen halki. Seuraavan päivän myrskysäässä ei olisi tarvinnut enää kopteriin astua.

Tapasin lentoaseman kahviossa muut matkustajat – kaksi mukavaa mimmiä ja yhden lentäjäpojan, joka vakuutteli jännittyneelle matkustajalaumalle lentotunteja olevan turvallista matkaa ajatellen takana tarpeeksi. En minä turvallisuudesta ollut huolissani. Mieltä painoivat muut mahdolliset haasteet – lievä korkean paikan kammo sekä sisäkorvan tasapainoelimen toimintahäiriö, joka johtaa herkästi pahoinvointiin. Olin varautunut. Oksupussi odotti kassissa.

Kiipesin helikopterin takaosaan yhdessä Sharonin kanssa. Tua oli varannut etuistuimen jo kopteria kohti kävellessämme. Siitä viisastuneena ilmoitin, että itse valloittaisin etupenkin paluumatkan ajaksi.

Hyvä valinta. Elokuvan lopussa sankari ratsastaa hevosen selässä auringonlaskuun. Minä myös – helikopterin joystick jalkojen välissä. Veikkaan, että maisemat kolmensadan metrin korkeudesta olivat vaikuttavammat kuin liehuharjaisen kavioeläimen selästä katsottuna.

Kopterin ohjaustikku jalkojen välissä sai olon tuntumaan messevältä ja melko miehekkäältä.

Eniten jännitti roottorin lämpeämistä tukevasti vielä maan pinnalla odotellessa. Ja kopterin jalasten hiljalleen maasta irrotessa.

Pahin hetki koitti välittömästi ilmaannousun jälkeen.  Kaarros kohti Kotkaa ja voimakas kallistus ikkunani suuntaan kouraisi vatsasta. Tämän jälkeen meno oli taivaallisen tasaista. Kevyttä ja leijuvaa. Vaikka vauhtia oli parisensataa kilometriä tunnissa.

Kaupungit vaihtuivat tasaiseen tahtiin jalkojen alla – Sipoo, Porvoo, Loviisa, Kotka, Hamina. Kesken metsäisiin maisemiin uppoutumisen lentäjä kehotti siirtämään silmät loivaan alaviistoon. Siellä se oli, Vaalimaa raja-asemineen. Sekä kohteemme kevyen lumipeitteen koristamat suorakaiteen muotoiset katot. Olimme laskeutumassa Zsarin kylään.

Zsar Outlet Villagen rakennuskompleksi ilmasta käsin katsottuna.

Kopterista ulos kavutessa kasvoja vasten iski kylmyys. Vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä niin itärajan ilmastossa pakkanen tuntui purevan pisteliäämmin kuin pääkaupungin liepeillä.

Kirosin olosuhteisiin nähden aivan liian heppoista vaatetustani. Varpaat olivat jäätyneet jo kopterissa. Tulevien tuntien aikana kohmelo leviäisi varpaista koko kroppaan. Pilkkihaalarit olisi päälle pitänyt pistää. Olisin pistänytkin ellei iltaohjelmassa olisi ollut uuden Vapianon avajaiset Itiksessä.

Kylmyyden lisäksi pientä likkalaumaamme vastassa oli kookas, omituisella aksentilla englantia puhuva ”kloppi” keltaisessa liivissä ja työmaakypärässä. Hän oli Zsarin kauppakylän johtaja Michael Cockcroft, joka eteläafrikkalaisista syntyjuurista ja Lähi-Idässä vietetyistä vuosikymmenistä huolimatta tuntui pärjäävän pakkasessa suomineitoa paremmin. Michaelin lisäksi seuraamme kyläkierrokselle liittyi Zsarin markkinointikoordinaattori Anu Jääskö.

Zsar avautui yleisölle vierailuamme seuraavana päivänä, joten tutkimusmatkamme kohdistui vielä työmaastatuksella toimivaan ostoskeskukseen. Tästä syystä oli ohuet huomioliivit ja suojakypärät päälle puettava. Kumpikaan ei paljoa lämmittänyt. Vähiten se päälaelle kokoamani nutturan päällä keikkunut kypärä. Muutama kirosana lisää.

Kylän rakennelmissa on panostettu empirehenkeen ja mielenkiintoisiin yksityiskohtiin.

Astuimme empiretyyliseen kauppakylään iltapäivän auringossa kullankeltaisena hohtavasta, osin vielä suojamuovien peittämästä massiivisesta pääsisäänkäynnistä.

Näky oli absurdi.

Aivoni yrittivät vimmatusti ymmärtää silmieni eteen avautuvaa katunäkymää, jota reunustivat harmonisin viilein värein maalatut ryhdikkäät julkisivut.

Olin edellisenä päivänä vieraillut pikaisesti Zsarin nettisivuilla, joten kuvittelin tietäväni mitä vastassa olisi. En tiennyt. Tai en ainakaan tajunnut. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Pari viikkoa vierailusta on kulunut, enkä oikein vieläkään tiedä, kuinka näkemääni ja kokemaani suhtautuisin.

Julkisivujen empiretyylille tyypilliset viileät värit nivoutuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Heti kättelyssä Michael kehotti siirtämään katseen kengänkärjistä rakennusten yläosiin. Julkisivut vilisivät taidokkaita aidoista empirerakennuksista tuttuja detaljeja. Niitä, samoin kuin koko kokonaisuutta ei voi olla ihailematta. Ja kunnioittamatta.

Samalla sisustaa jäytää ristiriitainen tunne. Ensinnäkin on vaikea käsittää, että jokseenkin keskeltä ei mitään nousee 1800-luvulle tyypillistä rakennustaidetta jäljittelevä rakennuskompleksi. Ilme on kaupunkimiljööstä tuttu, mutta samalla metsäisessä maisemassa kovin vieras.

Pylväskujat ja valaisimet tuovat Zsariin aitoa pienen kaupungin katutunnelmaa.

Rakennusten mittasuhteet aiheuttivat oman ongelmansa – kylä tuntui kutistetulta kaupungilta. Kulisseilta.

Koputtelin ”kivisiä” pilareita. Ne kaikuivat onttoina. Fiilis kulisseista vahvistui. Kohtuullisen kokoisten hallirakennusten eteen on vedetty naamio, jonka sisältä löytyvät modernit, viimeisen päälle sisustetut merkkiliikkeet.

Uskottavuus saattaa olla koetuksella, mutta maski ei vähennä kompleksin vaikuttavuutta. Sitä on pakko arvostaa. Pitää siitä tai ei.

Kyllähän kyseessä jonkin sortin nähtävyys on. Jotain poikkeuksellisen rohkeaa Suomen maassa.

Zsar Outlet Village on paitsi Suomen ensimmäinen aito premium brändien outlet, niin myös ulkoasultaan persoonallinen projekti. Ei ehkä ihan vedä vertoja Keskisen kyläkaupalle. Mutta kyllä näissä nähdäkseni jotain samaa on.

Avajaisia edeltävänä päivänä viimeistelytyöt olivat vielä täydessä käynnissä.

Zsarin kylä oli tosiaan vierailupäivänä vielä viimeistelyvaiheessa. Työmiehiä vilisi kaduilla ja liikkeitä valmisteltiin vimmatusti. Katuja lakaistiin ja joulukuusia kannettiin kyläraitille. Useimmista koristeet puuttuivat vielä. Koristekuusien sijaan tunnelmasta maalämmöllä lämmitetyillä kaduilla vastasivat tyyliä täydentävät, koristeelliset valaisimet.

Avajaispäivänä ovensa avasi noin parikymmentä lähinnä kansainvälistä muotia edustavaa liikettä. Mutta Zsarin tarina on vasta aluillaan.

Tarjonta täydentyy kevään mittaan. Ensimmäisen vaiheen jälkeen alueella asustanee reilut 60 brändiä. Lähivuosina loppuun rakennettavasta kylästä liikkeitä löytyy jo yli sata.

Pyöreällä keskusaukiolla sijaitsee hulppea Hugo Bossin myymälä.
Zsarista löytyy Hugo Bossin lisäksi mm. Armanin, Roberto Cavallin ja Guessin muotiliikkeet. Outlet -hinnoin.

Ostoksille emme luonnollisesti päässeet, emmekä oikein sisään liikkeisiinkään. Tyydyimme lähinnä tähystämään myymälöiden viimeistelyä näyteikkunoiden takaa.

Sisustustyöt olivat vielä kesken, mutta brändit ovat selvästi panostaneet liikkeidensä sisäilmeeseen.

Laukku-, kenkä-, vaate- ja muista muotiliikkeistä viis! Zsarin ruoka- ja juomatarjontaan olisin minä halunnut tarkemmin tutustua ja niistä muillekin kertoa. Ajankohta siihen oli liian aikainen. Ravintoloiden läsnäolosta kielivät vain ikkunoita peittävät teippaukset.

Avajaispäivänä ovensa ensimmäisenä ravitsemusliikkeen edustajana avasi ruotsalainen kahvilaketju Espresso House. Nyt avoinna pitäisi olla myös aasialaista fuusiokeittiötä edustava ravintola Fu Hing.

Zsarin ruokaravintolat tarjoavat niin italialaisia, amerikkalaisia kuin aasialaisiakin makuja.

Tammikuun puoliväliin mennessä ravintolatarjonta täydentyy ostoskeskuksille ominaisilla pizzoilla, pastoilla ja burgereilla, kun ovensa avaavat Classic American Diner sekä Pizzeria & Pasteria Luca.

Samppanjaan viittaavat ikkunateippaukset kiinnittivät välittömästi huomioni. Samppanjabaarin aukeaminen alueelle ei ole vielä aivan varmaa, mutta toivottavasti sellainen ostoskeskukseen saadaan.

Makeanpuoleinen Sovetskoje šampanskoje suorastaan huutaa Zsarin nimeä.

Alueelle on kaavailtu myös samppanjabaaria.

Muoti- ja kauneusmaailma ei itseäni juurikaan innosta. Ravintoloiden ja mahdollisen samppanjabaarin lisäksi vain Le Creusetin tyylikäs, valloittavan värikkäitä keittiövälineitä pursuava liike sai silmäni syttymään ja sydämeni sykkimään tavallista tahdikkaammin. Änkäsin itseni puoliväkisin lämpimään liikkeeseen tarkastelemaan valikoimaa sekä kohtuullisen edullisia hintalappuja.

Laadukkaat Le Creusatin keittiövälineet ihastuttivat värikkyydellään.
JOULUPUKKI HOI, nämä suola- ja pippurimyllyt taisivat unohtua joulun lahjatoivelistasta. Vink vink, Zsarista saa – puoleen hintaan.

Myös Lindtin suklaapuotiin olisin mielelläni sisälle mennyt. En kuitenkaan tohtinut. Muu joukkue riensi jo vauhdilla eteenpäin eikä suklaakauppaa viimeistelevä henkilökunta tuntunut kaipaavaan keskeytyksiä kiireen keskelle.

Parin tunnin pikavisiitin jälkeen oli aika hyvästellä ystävälliset isäntämme ja kivuta takaisiin kopteriin. Valokuvaamisen myötä jääkalikoiksi jämähtäneet sormet kiittivät kopterin lämmöstä. Enää ei jännittänyt. Turvavyöt kiinni, kuulokkeet korville ja reteästi kohti yläilmoja! Kuin konkari konsanaan.

Vaikka Zsarin uusklassinen ilme jäi päällimäisenä mieleen, niin modernejakin rakennuselementtejä ja kuusiakin useampi kylästä löytyy.

Paluumatka oli puhdasta nautintoa auringon painuessa jo taivaanrannan taa. Maisemat hivelivät mieltä – kuinka kaunis Suomenlahden pohjoinen rannikko onkaan. Tiukasti etupenkkiin köytettynäkin olo tuntui vapaalta kuin taivaan halki liitävällä linnulla. Tapailin takaraivossa Satumaa -tangon sanoja – ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…”

Kuinka Zsarin Suomessa käy?

Kyllä minä uskon, että hyvin Zsarin käy. Paremmin kuin Venäjän viimeisen keisarin, tsaari Nikolain perheineen. Vaikka meillä uusi ja erilainen alkuun usein pelottaakin – ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan.

Zsarissa on mukana jo nyt iso kasa haluttuja huippumerkkejä, jotka varmasti 30-70 prosentin outlet -alennuksineen houkuttavat paikalle shoppaajia rajan molemmin puolin.

Ostoskansan lisäksi tiensä Zsariin löytänee myös enenevä määrä tunnettuja brändejä. Toivottavasti myös kattavampi ja persoonallisempi joukko ravintola-alan toimijoita uskaltautuu pystyttämään tupansa kylään.

Elämyksellinen seikkailu Zsarin erikoiseen ostoskylään päättyi alkuillasta jo pimentyneelle Malmin lentoasemalle. Oli aika kiittää ja heittää heipat kaikille seikkailuun osallistuneille.

Ropelliharjainen ja -häntäinen teräsratsumme matkasi päivän päätteeksi talliin lepäilemään.

Zsar oli kaikessa ristiriitaisuudessaan huikea kokemus, joka ei päästänyt tämän tytön aivoja aivan helpolla.

Jos elämäni ensimmäinen helikopterilento osui suoraan sydämeen, niin Zsar puolestaan tarjosi aivoruokaa yli äyräiden.

Kirjoittaminen helpotti, mutta prosessointi jatkuu.

Nyt vaan odotellaan omaleimaisen ostoskylän puhkeamista täyteen kukkaan ja kukoistukseensa. Paikalle täytynee vielä palata, jotta voi saattaa päänsisäisen prosessoinnin päätökseen. Seuraava keikka Zsarin kylään ollee joka tapauksessa erilainen – huomio lienee helpompi kiinnittää ulkoisista seikoista funktion kannalta olennaisempiin. Ja ruokaakin saattaa jo saada.

Yhteystiedot Zsar Outlet Village, Vaalimaa

Lisää ravintolatarinoita facebookissa ja instagramissa. Katso myös Zsaria käsittelevä artikkeli Viisi Tähteä -sivustolla!