Golfravintola Spoonin seesteisissä, avoimia golfkenttiä reunustavissa metsämaisemissa nautitut, kaikin puolin kunnossa olevat burgerit tarjoavat rahalle parasta vastinetta. On kokoa, näköä ja makua. Vain ylimitoitettu hintalappu puuttuu. Katettu terassi kruunaa kesäpäivän kosteammallakin säällä, eivätkä vilukissatkaan jää seinänkorkuisin ikkunoin avatuissa sisätiloissa vehreistä näköaloista paitsi.
Eikö peräkonttia korista golfbägi? Ei korista täälläkään, mutta Spoonin ystävällinen ja välitön henkilökunta sai lajiin vihkiytymättömänkin tuntemaan olonsa ensisekuntien epävarmuuden jälkeen tervetulleelta ja kotoisalta.
Yllätyskeikat ovat parhaita! Silloin, kun ne yllättävät positiivisesti ja tarjoavat ruokanautintoja, joita ei ennalta osaa odottaa.
Sellaiset keikat jäävät myös mieleen. Jopa paremmin kuin kaikin puolin aivan loistava ja kaikki odotukset täyttävä illalliskokemus paikassa, jolta sellaista osaa odottaakin.
Yllätysmomentti. Vaikuttaa vahvasti.
Yllätysmomentin tarjosi aivan tavallinen heinäkuinen torstaipäivä, jolloin hetken mielijohteesta, tai oikeastaan hetken instagram -johteesta päädyimme ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa koskaan golfravintolaan. Olimme päivää aiemmin päättäneet, että päivänä seuraavana vietettäisiin ravintolapäivää ja ruokahuollosta vastaisi alan ammattilainen.
Kotikonnuilla oli tarkoitus pysyä, ja olimmekin jo sopineet vierailusta itselleni tutussa, mutta ystävälleni vielä tuntemattomassa ravitsemusliikkeessä. Kunnes iltasella instagramia selatessa silmiini osui kuva muhkeasta Pulled Pork -purilaisesta kera mainostekstin ”…torstaina 5.7. kaksi burgeria lisukkeineen vain 25€! Tervetuloa herkuttelemaan!”.
Mainoksen takaa löytyi ravintola Spoon. Nevahööd! Sitä oli tietysti tuskallista paljasjalkaisen kirkkonummelaisen muille myöntää. Itselleen vielä vaikeampaa, vaikka syyt olivat selvät; Spoon on pystyssä vasta toista kesää ja sujahtaa minulle mystiseen golfravintoloiden kategoriaan.
Miljoona kertaa olen Hirsalan golfkenttien ohi matkalla Långvikin kokous- ja kylpylähotellin tasokkaaseen ravintolaan ajanut. Ratti ei kuitenkaan ole aiemmin Hirsalan kohdalla kääntynyt. Koska golfkenttä. Eikä mulla ole minkäänlaisia intressejä golfia kohtaan.
Burgeri sopi kuitenkin torstaihin ja lähiruokamatkailukin tuntuu vielä tarjoavan uusia elämyksiä. Näköjään.
Metsän keskellä on maalaisen hyvä olla. Ja siellähän me olimme; keskellä pystymetsien reunustamia ja alkukesän kuivuudesta huolimatta vielä kohtuullisen vehreitä golfkenttiä.
Kolme kertaa on golfmaila kädessä käynyt. Olo olikin kuin orvolla jäniksellä golfkärryrivistön liepeille autoa parkkeeratessa.
”Onkohan tämä nyt ihan sopivaa pölähtää golfklubille pelkälle purilaiselle?”
Lopulta totesin, että yrittänyttä ei laiteta – kyllä meidät pois ajettaisiin, jos olisimme totaalisen väärässä paikassa. Tai väärin varustein.
Vastassa oli Arkkitehtitoimisto Vartola & Viljamaan reilu vuosikymmen sitten suunnittelema tiilirakennus seinänkorkuisin ikkunoin. Maanläheinen rakennus tuntui passaavan maisemaan kivasti. Joskin olisin veikannut sen syntyneen jo neljännesvuosisata sitten.
Golf lienee nykyisin jo koko kansan laji, mutta mielessäni yhdistän sen edelleen jonnekin 80-luvun elitistiseen golfin kulta-aikaan. Ehkä siksi golfklubin rakennusvuosiarviokin heitti vähän isommin.
”Missäs täällä on se ravintola?”
Muita varteenotettavia rakennuksia ei näkynyt mailla halmeilla, joten klubin ovesta oli rohkeasti sisään asteltava. Tosin rakennuksen kulmasta esiin työntyvä terassi antoi jo viitteitä siitä, että oikeassa osoitteessa oltiin.
Vielä sisään astuessanikaan en ollut varma, jotta olinko siellä missä piti. Vaikka vasemmalla avautui kaikin puolin vaikuttava, ravintolasaliin viittaavaa korkea tila elävine maisematauluineen. Kahvilanomainen linjasto johdatti kuitenkin harhaan.
Siinä samassa kun olin varmistamassa henkilökunnalta olevani oikeassa paikassa osui silmiini Spoon -kyltti. Paikka oli oikea. Olimme ”Lusikassa”.
Menuta ei sen kummemmin tarvinnut tavata. Tarjousburgeripaketti oli jo ennalta lyöty lukkoon. Sen verran kuitenkin tiskin taakse liitutaululle raapustettua listaa vilkaisin, että totesin sen olevan suhteellisen suppea; pastaa, burgeria, salaattia ja keittoa. Varmasti fiksu veto tämäntyypistä ”kohderyhmä -ravintolaa” ajatellen.
Golfkulttuuria sen enempää tuntematta voisin kuvitella, että kierroksen päätteeksi maistuu lounasmainen annos paistettua pihvi- tai kalalautasta paremmin. Ehkä olen kuvitelmieni kanssa väärässä. Vertailukohtia ei muista vastaavista paikoista ole.
Burgerit oli päätetty, mutta vielä keskusteltiin, jotta kumman lautaselle laitettaisin BBQ -burgeri ja kumman lautaselta löytyisi Pulled Pork -burgeri. Asialla ei oikeastaan ollut väliä. Ajatuksena oli maistella molempia annoksia ristiin.
Valitsin lopulta omalle lautaselle oluessa haudutetulla sipulilla, savuisella chilimajoneesilla, suolakurkulla ja juustoviipaleella täydennetyn BBQ:n, jonka pääosaa näytteli parinsadan gramman jauhelihapihvi yleisesti laadukkaana pidetyn Roslundin lihakaupan naudasta jauhettuna.
Ranskalaiset otin peruspottua makeammasta bataatista leikattuina. Hyvä valinta. Maistuivat erinomaisesti majoneesiin dipattuina.
Kaverille jäi siis harvinaisen runsaalla kädellä täytetty ja mukavasti maustettu nyhtöpossuburgeri, jonka possu oli paikan päällä nyhdettyä. Moni hampurilaispaikka kun luottaa teollisesti valmistettuun nyhtöön. Koska helpompaa. Ja luultavasti myös halvempaa. Joten pisteet oman käden tuotoksista Spoonille.
Moni muukin asia tehdään Spoonissa alusta lähtien itse, mm. suurin osa tarjolla olevista leivonnaisista. Uunista tulikin juuri melkoisen komeita kanelipullia. Olisin maistanut, jos olisi mahaan mahtunut.
Omaan makuun possussa kieleen pisti suolaisuus. Kaveria se ei haitannut. Vaikka peruspirjoa suolaherkempi uskon olevani, niin tuskin olisi haitannut itseänikään, jos olisin saanut survottua samaan haarukkaan pullamaista ja tavissämpylää makeampaa briossia.
En itse lukeudu varsinaisesti briossin ystäviin, mutta sellaista arvostavalle tämä ”pulla” lienee kaikessa kuohkeudessa suurta herkkua. Tahtoo burgereiden sämpylästä muutenkin jäädä ainakin hattu syömättä.
Salaattiburgereita satunnaisesti vastaan tulee, mutta olisi hienoa nähdä myös bataatti- ja portobelloburgereiden nousevan yleisemmin listoille.
Suomalainen taitaa kuitenkin tykätä enemmän tutusta ja turvallisesta. Kauniisti sanottuna perinteikkäästä.
Nyhtöpossupurilaiseen kivasti raikkautta toivat pikkelöity punasipuli sekä majoneesilla maustettu kaaliraastesalaatti. Joka paremmin coleslaw’n nimellä maailmalla ja täälläkin tunnetaan.
Ruokajuomaksi valikoitui kohtuulliset 12 senttiä talon valkkaria. Tai ei oikeastaan ruoka- vaan nautiskelujuomaksi.
Cono Surin chileläinen Riesling istui terassilla nautittuna pilviseen, mutta lämpimään päivään nätisti. Vielä kun olisi pari astetta viileämpää ja vähemmän ”väljähtynyttä” ollut.
Cono Sur oli uusi tuttavuus, joten en ole aivan varma kuuluiko ”väljähtyneisyys” viinin perusominaisuuksiin. Vai oliko pullo seissyt jo tovin liian kauan auki? Menee omassa viiniluokituksessani kategoriaan ”perussettiä”. En sen enempää toivonutkaan. Perussetti sopi tilanteeseen mainiosti.
Näköalat olivat Hirsalan parasta antia. Niitä tarjoiltiin isolla kädellä. Sisältä ja ulkoa käsin. Tuuleton ja lämmin sää houkutti parkkeeraamaan perän lähes tyhjälle terassille. Vihreiden maisemien ja seisovan ilman höystämää tunnelmaa voisi kuvailla jopa seesteiseksi. Sielu lepäsi.
Merimaisema kävi kyllä mielessä, mutta enpä sitä ikävöimään jäänyt. Maisemien erilaisuus oli loppujen lopuksi hyvinkin viehättävä elementti.
Sen verran sekoilin, että tiskillä lasiin kaadettu viinilasi unohtui sinne. Sinne unohtuivat myös aterimet. Olen kai liian tottunut ravintoloihin, joissa kaikki kannetaan pöytään.
Lasi löytyi sieltä, minne olin sen unohtanut ja ystävällinen henkilökunnan edustaja kiikutti aterimet pöytään. Muutenkin jutustelu henkilökunnan kanssa luisti rennosti ja tunnelma oli välitön.
Ei turhaa jäykistelyä, jollaista omassa päässäni olin golfklubilta odottanut. Ehkä pelännytkin.
Harmikseni itse pääkokki ja ravintoloitsija Sebastian Kuhlefelt, mies Food by Kuhlefelt -brändin takana ei ollut paikalla. Olisin mielelläni sukeltanut syvemmällekin Spooniin. Sen aika tullee vielä. Sen verran vaikuttunut olin burgereista, että paluu kivenheiton päässä kotikolosta sijaitsevaan ravintolaan tullee toteutumaan.
Mitä Spoonin burgereihin tulee, niin tekisi mieli hehkuttaa, että parhaat burgerit ikinä! Olen kuitenkin oppinut, että etenkin burgeriskenessä on vaarallista puhua parhaasta koskaan. Siksipä olen pyrkinyt deletoimaan moisen määritelmän omasta ajatusvarastostani kokonaan.
Burgeri on paras, kunnes eteen tulee vielä parempi.
Loppujen lopuksi burgeri on kuitenkin vain burgeri, johon kuuluvat tietyt elementit. Täytettyjä sämpylöitä. Lämpimänä.
Näin ollen liikkumavaraa ei loppujen lopuksi turhan paljoa tarvita. Itse asiassa monesti juurikin yksinkertaisissa perusjutuissa pysyttelevät burgerit ovat parhaita. Koska sitä burgerilta odotetaan. Parhaat pelimerkit löytynevätkin laadukkaista raaka-aineista. Ja osaavista käsistä.
Spoonin burgerit tekivät vaikutuksen. Aika harvoin haluan samaan paikkaan uudelleen. Etenkin purilaisten kohdalla. Spoonin burgerit jäivät kuitenkin houkuttamaan. Koska sain reippaasti enemmän kuin odotin. Kohtuuhintaan.
Oli kokoa, näköä, makua ja kaikki kohdallaan. Kokoa jopa sen verran, että vatsa olisi täysi paljon ennen kuin lautanen oli tyhjä.
Tunsin itseni pikkupossuksi kun väkisellä ahdoin herkullisen burgerin viimeisetkin rippeet kurkusta alas. Sitä puolikasta briossia lukuunottamatta.
En tiedä, kuinka monesti olen tilannut maineeltaan ns. paremmassa paikassa miltei tuplasti hinnakkaamman burgerin, josta on suuhun jäänyt paha, jopa silkka rahastuksen maku. Spoon voi olla ylpeä burgereistaan.
Moni muukin näytti tykkäävän. Kun siinä iltapäivän mittaan ruokailijoita alkoi terassin suojiin satunnaisia sadekuuroja pakoon etsiytyä, niin burgerit olivat selkeästi niitä, joita pöytiin eniten kannettiin.
Mainitsinko jo, että rapsakat bataattiranskalaiset olivat myös mun makuun. Enemmän kuin perinteiset perunaiset. Suosittelen.
Syy palata Spooniin saattaa löytyä myös muualta kuin burgereista. Loistavien burgereiden myötä jäivät luonnollisesti myös muut annokset mietityttämään.
Ratsastaako Spoon pelkillä burgereilla vai löytyykö muistakin annoksista yhtä paljon poweria?
Se jää nähtäväksi maistettavaksi.
Kaiken kaikkiaan kokonaisvaltaisesti hieno ja hienosti erilainen burgerikokemus. Tämän kertakäynnin perusteella voin suositella Spoonia. Muillekin kuin golfareille. Eli rohkeasti vaan nokka kohti Hirsalan golfklubia. Löytyy auton takapaksista bägi tai ei.
ravintolatarinat 