Crickets & Clicquot – Sirkkoja & Samppanjaa! Onko kotisirkka uusi vaahtokarkki samppanjalle? Fazer 8th Floor samppanjabaari tarjoilee huhtikuun loppuun saakka yhteistyössä Henri Alénin kanssa suunniteltua sirkkagourmet -maistelumenuta kera Veuve Clicquot -samppanjoiden. Miltä maistuu ”sirkkatötterö”? Valloittaako suomalainen sirkka maapallon lisäksi myös Marsin?

Sirkka siellä, toinen täällä! Hyönteisruoka rantautuu Suomeen rytinällä. Tietä muille raivaa suomalainen sirkka-armeija Samu Sirkan heiluttaessa tahtipuikkoa. Valloitusstrategiana näyttää olevan hyökkäys kahdesta eri suunnasta.

Ensimmäinen divisioona käy peruskuluttajan kimppuun sirkkaleipä, -snacksit, -suklaa ja muut peruselintarvikkeet aseinaan. Toinen iskee hienostuneemmin HoReCa -puolelta tarjoten mielenkiintoisia ruokayhdistelmiä ja makuelämyksiä sirkkagourmet’n muodossa. Molemmissa sirkka vie huomion, mutta tuntuu silti jäävän loppupeleissä sivurooliin. Kuten Sean Penn ”Walter Mittyn ihmeellisessä elämässä”.

Gourmet’n saralla keskushahmoksi näyttää nousseen oman panoksensa sirkkabisnekseen ladannut, innovatiivinen ravintoloitsija ja keittiömestari Henri Alén.

Alénilla on ”Keltaisen lesken” samppanjatalon ohella omat näppinsä pelissä myös Helsingin Stockan kasikerroksen samppanjabaarissa huhtikuun loppuun saakka tarjoiltavassa Crickets & Clicquot – Samppanjaa & Sirkkoja -menussa.

Koin olevani onnekas saadessani kutsun rennon ylelliseen Fazer 8th Floorin samppanjabaariin testaamaan sirkkamenun kera annoksille paritettujen Veuve Clicquot -kuohujuomien. Onnekas siksi, että luvassa oli jälleen uusi tutkimusmatka eksoottiseen sirkkamaailmaan.

Samppanjan ystävänä oli myös hienoa päästä maistamaan arvostetun, mutta itselleni aiemmin etäiseksi jääneen Veuve Clicquotin repertuaaria laajemmin. Kun kertalaakista laitetaan neljää eri laatua saman tuottajan samppanjaa lasiin, niin talon tyylistä alkaa päästä jo mukavasti jyvälle.

Ennen sirkkamenuseen paneutumista vielä sen verran taustaa, että ensimmäiset sirkat sujahtivat suuhuni reilu vuosi sitten. Stockalla oltiin silloinkin. Siellä demokeittiön liepeillä hyönteiskokkina tunnettu Kaireniuksen Topi tarjoili mm. maukkaita sirkkapullia. Silloin jännitti enemmän. Turhaan, sillä Topin annokset olivat herkullisia ja sain heivata hiiteen epäilykseni sirkkaruokaa kohtaan. Maun puolesta.

Muista epäilyistäni en ole vielä täysin päässyt. Useamman sirkkakohtaamisen jälkeen epäilyt ovat kuitenkin hitusen hälvenneet. Innolla odotan, kuinka sirkkabisnes Suomessa kehittyy.

Kaapissakin pönöttää purkki jauhettua sirkkaa. Vaikka sirkkaskene kiinnostaa ja sirkatkin maittavat kerta kerran jälkeen paremmin, niin kiinni on sirkkapurkki jäänyt. Toistaiseksi.

Ensimmäisen sirkka-aterian jälkeen olen ollut hanakka maistamaan – sirkkoja sellaisenaan sekä jalostetummassa muodossa. Tällä hetkellä liikutaan jossain 5-10 uniikin maistelukerran välimaastossa.

Aléninkin sirkka-annokset ovat tulleet jo aiemmin tutuiksi. Reilut pari kuukautta sitten niitä maisteltiin nyt jo edesmenneen Finnjävelin mediatilaisuudessa. Herkullista. Huippukokin valmistama ruoka yleensä on. Herkullista. Sirkoilla ja ilman.

Crickets & Clicquot -menu käsittää kaikkiaan neljä eri maisteluannosta. Makeaa ja suolaista, samppanjalla tai ilman. Annoksia voi tilata yksitellen 4,50 €:n annoshintaan tai läväyttää samantien koko menullisen pöytään. Suosittelen näin tekemään. Sillä sirkkaruoka yllättää. Positiivisesti.

Menullinen sirkkoja antaa myös mahdollisuuden tutustua paitsi sirkkoihin sinänsä, niin myös niiden monipuolisiin käyttömahdollisuuksiin. Vain taivas rajana. Ja mielikuvitus.

Jos koko menuseen ei ole mahdollisuuksia, eikä suomalainen sirkka ole vielä suuhun eksynyt, niin aloita perusasioista. Niin mekin aloitimme.

Ensimmäisenä eteen aperitiiviksi ilmestyi kippo kotimaisia kotisirkkoja. Nakuna.

Mutta kypsennettyinä toki. Paistettuina ja paahdettuina. Kera kuivan ja hennon vaniljaisen Veuve Clicquot Brutin.

Maistuivat. Sirkat ja samppanja. Yhdessä ja omillaan. Itse asiassa on ollut hauska huomata, että vaikka sirkkojen natustelun välillä on vierähtänyt aikaa enemmänkin, niin aivot alkavat tunnistaa sirkkojen hieman pähkinäisen ja äyriäismäisen maun. Alèn muistaakseni vertasi sirkkojen makupalettia rapuihin. Jos ravut ovat sun suurta herkkua, niin sirkatkin saattavat olla.

Kotisirkkojen koostumuskaan ei ole yhtään hullumpi vaan mukavan rapsakka. Ei ollenkaan niin sanotusti ”juicy” tai muuten ällö. Kuten aiemmin oletin.

Oman hauskan elämyksen tarjoavat sirkkojen kuivat koivet. Niitä kun tupsahtaa kielen päälle tai voi poimia hampaiden välistä vielä tovin aterioinnin jälkeen.

Seuraavaksi listalla oli ”Hiukopalaksi” nimetty Sirkka Skagen ja lähestyvän kesän myötä yhä ajankohtaisemmaksi käyvä Veuve Clicquotin verigreippinen rosè. Äärettömän herkullista. Yksin ja yhdessä, sirkkojen toimittaessa perinteisesti Skagenissa nähtyjen katkarapujen virkaa. Alustana luonnollisesti Sirkkaleipä, jonka herkullisuus myös yllätti ensikertalaisen ja leipään harvemmin haksahtavan.

Sirkka Skagenia suosittelen kaikille teille, jotka uusien ja epäilyttävien makukokemusten sijaan pysytte mieluiten tutussa ja turvallisessa.

Sirkka Skagen voi olla uusi juttu, mutta maku on perinteisestä tuttu.

Jos makupalan päällä ei olisi loikoillut kokonaista sirkkaa, enkä olisi ennalta tiennyt, mitä majoneesissa majailee, niin tuskin olisin osannut ajatella nauttivani mitään muuta kuin maukasta ja onnistunutta katkarapuleipää.

Tarjolla ei ollut pelkkää herkkua vaan välissä myös monta mielenkiintoista faktaa ja tarinaa.

Moët Hennessy Suomen myyntipäällikkö Philipp Westerling avasi Veuve Clicquotin samppanja-arsenaalin saloja. Uuden Ultima -ravintolan avajaisia valmisteleva ravintoloitsija ja keittiömestari Henri Alén puolestaan purki ajatuksiaan sirkkaruoan ja maistamiemme annosten taustalta. EntoCube -ötökkäfirman markkinointipäällikkö Jonas Aaltio keskittyi sirkkoihin sekä niiden kasvatukseen ja sirkkabisneksen kuvioihin.

Tarinoiden lomassa saimme ”Kevättä rintaan” ja lisää murua rinnan alle.

Pikkuruisiin seesamivohveleihin koottu, paistetuista sirkoista, appelsiinimajoneesista, kirjolohenmädistä sekä keväisestä parsasta koostuva annos oli menun mielenkiintoisin. Monessakin mielessä. Erityismaininta hauskoista, Veuve Clicquotin korkkisuojista askarrelluista tarjoilualustoista, joiden päällä sirkat tötteröissään selvästikin nauttivat täysin tötteröin keväästä kera kuohujuomien. Mahtavaa omaperäisyyttä! Tykkäsin.

Sirkkatöttereiden kanssa tarjoiltiin Clicquotin puolikuivaa Sec -samppanjaa. Kuplajuoma teki annoksesta entistäkin mielenkiintoisemman vahvistaen isolla kädellä majoneesin appelsiinista makua.

En välttämättä täysin ymmärtänyt parsan ja mädin funktiota annoksessa. Paitsi esteettisessä ja ”kauden kasvis” -mielessä. Mulle olisi riittänyt pelkkä tötterö maukkaalla appelsiinimajoneesilla, koristesirkalla ja jollain kivalla yrtillä.

Mutta ei tässä sen suurempaa härdelliä! Nautin annoksesta, sen esteettisyydestä sekä etenkin samppanjan vahvistavasta makuelämyksestä kovasti. Suositus menee kaikille kokeilunhaluisille ja niille, joille viinin vaikutus ruokaelämykseen on vielä mysteeri.

Loppuun tuorejuustolla, paahdetulla sirkalla ja pähkinällä päällystettyä mantelileivosta makeanhimoon. Lasissa Clicquotin pitkään suussa viipyilevää ja hienostunutta vuosikertasamppanjaa.

Sekä samppanja, että leivos olivat herkullisia. Parhaita kuitenkin erikseen nautittuina. Makeanhimoon suunnattu annos oli vähemmän makeaa syövälle vähän liikaa, vaikka tuorejuustokiehkura makeuteen mukavasti kontrastia toikin. Makean suhteen vähemmän rajoittuneet varmasti nauttivat tästä pienestä herkkupalasta kovasti. Kyllä lähtee! Makeanhimo.

Valloittaako suomalainen sirkka ensin Suomen ja sen jälkeen muun maailman? Se jää nähtäväksi. Itse myönnän olleeni epäileväinen. Olen sitä edelleen, mutta samalla positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka pitkälle sirkkabisnes on lyhyessä ajassa ponnistanut.

Kunnianhimoa, uskoa, vahvoja visioita, taitoa ja ihailtavaa intohimoa sirkkabisneksen parissa toimivalla porukalla riittää. On ollut mielenkiintoista seurata aluillaan olevaa sirkkavallankumousta.

Mihin vie sirkan tie? Gourmet -ravintoloiden listoille vai suomalaisten arkiruokapöytään? Vaiko aivan avaruuteen asti?

Löytyykö suomalaisesta sirkasta vastaus maapallon kannalta kestävämpään proteiinintuotantoon, jopa nälänhätään? Vuodet viitoittavat tietä ja aika näyttää.

Lopuksi on tapanani ollut erotella jyvät akanoista eli valita menun parhaat palat. Tällä kertaa jyvät löytyivät yllättävän helposti. Omillaan nautittuna Sirkka Skagen oli ehdottomasti menun kohokohta.

Samppanjat olivat kaikki laadukkaita ja kohtuullisen helposti nautittavia. Itse kaipaan Champagnen kuplajuomalta jo hieman enemmän kompleksisuutta, jota vuosikertasamppanja ilokseni tarjosikin. Juomien osalta ykköspaikka menee siis kirkkaasti Veuve Clicquot Vintagelle. Joskin myös puolikuiva Sec yllätti positiivisesti kuiviin kuohujuomiin kallellaan olevan.

Paras yhdistelmä löytyi sirkkatötteröistä sekä Sec -samppanjasta. Vaikka tötteröistä pikkasen purnasinkin.

Tien ykköspallille veivät yhdistelmän yllättävyys, mielenkiintoisuus sekä mieleenpainuvuus; makuelämys, jota makunystyrät eivät heti unohda.

Ehkä myös arvoituksellisuus… En vieläkään tiedä, oliko annos tarkoitettu suolapalaksi vai makeaksi? Mäti ja parsa loivat odotusarvon suolaiseen suuntaan, mutta makuaisti viesti makeasta. Ristiriita, joka sai aivoissa aikaan oikosulun.

Oikosulku on hyvä; ruoan synnyttämä reaktio on aina parempi kuin täysi reagoimattomuus.

Yhteystiedot Fazer 8th Floor Champagne, Helsinki

Jaa oma ravintolatarinasi! Ravintolatarinoiden ryhmässä tai instagramissa tunnisteilla #ravintolatarinat @ravintolatarinat!