Ravintola Bistro O matissa järjestetyllä viinintekijäillallisella tutustuttiin Emilio Moron Ribero del Duerosta tuleviin punaviineihin ja nautittiin lihaisasta, neljän ruokalajin menusta.
*Yhteistyössä ravintola Bistro O mat ja Vindirekt
Kun reilu kuukausi sitten kuulin huhuja, että kotikylässäni järjestettäisiin espanjalaisen Emilio Moron viinintekijäillallinen, niin oli oikeastaan aivan itsestään selvää, että sinne minä menisin. Miksi niin? Koska odotettavissa oli takuuvarmasti hyvää ruokaa, todennäköisesti mielenkiintoisia viinejä sekä viinitalon edustajan tarinat kaupan päälle.
Emilio Moron tuotanto ei ollut aiemmin itselleni tuttu. Kiinnostus kuitenkin heräsi, kun selvisi, että viinit tulevat Ribera del Dueron viinialueen ytimestä. Olen maistanut kyseisellä alueella tuotettuja Tinto Fino (kloonattu Tempranillo) -viinejä aiemminkin, ja vaikka ne viinimatkan alussa olivat itselleni ”aivan liikaa”, niin matkan taittuessa olen viehättynyt näistä intensiivisistä ja luonteikkaista punaviineistä.
Erityisen mielenkiintoiseksi tastingin teki mahdollisuus maistaa ja vertailla saman tuottajan, samasta rypäleestä erilaisissa kasvuolosuhteissa kasvaneista ja eri ikäisistä köynnöksistä tuotettuja viinejä.
Kyllähän niissä eroja oli. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Hyvin selväksi kuitenkin kävi, että valmistusmetodien ohella em. mainitsemillani asioilla ON väliä. Eli jos Ribera del Dueron Tinto Finoa lasiin haluaa, niin ei ole aivan se yksi ja sama, minkä pullon pöytään pistää.
Vaikka viinit olivat ensi kertaa maistissa, niin ravintola Bistro O mat sen sijaan on itselleni hyvinkin tuttu. Lounaalla tulee piipahdettua keskimäärin parisen kertaa kuussa, mutta kyllä brunssit ja illallismenutkin ovat vuosien varrella tutuiksi tulleet. Tarjolla on tasokkaita annoksia, joissa mukana usein myös jotain pientä kivaa twistiä.
Niin tälläkin kertaa. Illallismenu oli rakennettu syksyyn ja Ribera del Dueron viineille sopivan lihaisaksi. Sitä paitsi, hyvin valmistettu liha-ateria ilahduttaa emäntää aina. Itse kun olen hieman huono lihaa kotona kokkaamaan. Tartun herkästi helppoon jauhelihapakettiin.
Olen osallistunut viinintekijäillalliselle Bistro O matissa aiemminkin. Tykkäsin. Silloinkin. Vaikka toissa kesänä aivan viinimatkan alkutaipaleella ollutta silloin vähän tämän kertaista enemmän jännittikin. Kokemus oli kuitenkin mieluinen ja antoisa, ja kannusti käymään näissä ainutlaatuisissa tilaisuuksissa. Suosittelen. Jos viinit ja herkullinen ruoka vain vähänkin kiinnostavat. Ehkä kannattaa mennä, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Kokemuksen jälkeen saattaa kiinnostaa. Mikään viiniasiantuntija, tai edes -harrastaja ei tarvitse viinintekijäillalliselle osallistuakseen olla. Sinne mennään nauttimaan! Saamaan uudenlaisia makuelämyksiä, kuulemaan juttuja ja kartuttamaan kokemuksia.
Ilta alkoi jo ulkona hämärtää kun kello kuuden aikoihin avasin oven tunnelmalliseen ja tupaten täynnä olevaan ravintolaan. Pidän Bistro O matin hienostuneesta, mutta samalla rennosta tunnelmasta. Sisään astuessa aistin kuitenkin välittömästi, että kyseessä oli jotain muuta kuin tavanomainen illalliskattaus. Tasainen, mutta tavallista tiiviimpi puheensorinan täytti ravintolasalin.
Suurin osa vieraista näytti olevan ikäisiäni tai muutamaa vuotta iäkkäämpiä pariskuntia. Itseäni huomattavasti nuorempiakin ja joitakin ystäväporukoita olin myös bongaavinani. Ja muutamia meitäkin, ihan itsekseen illasta nauttimaan tulleita. Viini-illallisillahan tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Sen ensimmäisen lasillisen jälkeen. Ja viimeistään viimeisen. Joten mukaan vaan, vaikka kaveria ei tueksi ja turvaksi löytyisikään!
Viineistä suurin osa oli jo kaadettu valmiiksi laseihin hengittelemään. Nautimme aterian mittaan kaikkiaan viittä Emilio Moron tuottamaa viiniä, joista pari Moron viiniyrityksen nykyaikaisemmalta Cepa 21 -tilalta.
Moron viinitaloista ja tuotteista tarinaa oli tullut kertomaan Euroopan myyntialueesta vastaava, innokas, espanjalaista matadoria muistuttava ”nuori mies” nimeltä David Montes. Onnistuin illan lomassa pihistämään Davidilta muutaman hetken itselleni. Kaikin puolin mukava kaveri, jonka eläväisellä esityksellä ilta polkaistiin käyntiin.
David ei tarjoillut mitään ylipitkää ja puuduttavaa, viinien analysoimiseen keskittyvää luentoa vaan kertoili vauhdikkaasti jo kolmannessa sukupolvessa toimivan Emilio Moron taustoista sekä viininviljelystä.
Myös ilmastomuutos ja sen vaikutukset viininviljelyyn tulivat esiin.
Kun kesäkuussa tulee taivaan täydeltä golfpallon kokoisia rakeita, niin eihän se herkille köynnöksille hyvää tee.
Ääriolosuhteissa satoa menetetään ja uusia haasteita ilmaantuu. Keskilämpötila nousu on johtanut mm. sadonkorjuun aikaistumiseen jopa kuukaudella, rypäleiden sokeripitoisuuden ja viinien alkoholipitoisuuden nousuun sekä hapokkuuden laskuun. Samalla alueella tuotettu viini ei ole enää sama kuin aiemmin. Tai ainakin täytyy keksiä keinot, joilla viinin tasalaatuisuus pystytään mahdollisimman hyvin säilyttämään.
Ilmastomuutoksella saattaa toisaalta olla myös positiivisia vaikutuksia viinintuotantoon. Ehkä vielä joku kaunis päivä saamme korjata rypälesatoa eteläisessä Suomessa!
David kertoi myös miksi Ribero del Dueron alueen viinit ovat sellaisia kuin ovat, intensiivisiä. Merkittävässä roolissa ovat suuret vuorokausilämpötilan vaihtelut; päivällä on kuumaa, yöllä viileää. Kuten David asian hauskasti ilmaisi, niin viiniköynnökset tarvitsevat lepoa samoin kuin ihmisetkin. Viileässä köynnös lepää, kuumassa aktivoituu.
Mieleeni jäi myös sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että tuotantoaluetta, jolla Emilio Moronkin viljelmät Duero -joen varrella sijaitsevat kutsutaan nimellä ”Golden Mile”; alta 600 asukkaan Pesquera de Dueron kylässä viinejä tuottaa peräti 21 viinitilaa. Kilpailu on kovaa. Viinimaailmassa. Otollisista olosuhteistakin.
Tarjolla oli tosiaan Moron viiniperheen kahden eri viinivalmistamon viinejä: perinteikkäämmän Emilio Moro -tuotemerkin alla myytäviä sekä modernin Cepa 21 -viinilän viinejä.
Kyseiset viinit ovat keskenään erilaisia. Ero ei juonna vain Cepa 21:n modernista tuotantolaitoksesta vaan makuun vaikuttaa myös rypäleiden kasvupaikka. Emilio Moron köynnökset kasvavat etelärinteessa Duero -joen pohjoispuolella kun taas Cepa 21 -viljelmät sijoittuvat joen eteläpuolelle, pohjoisrinteeseen.
Vaikka viinit tulevat maantieteellisesti samalta alueelta, niin kasvuolosuhteet eteläisen ja pohjoisin rinteen välillä ovat erilaiset. Cepa 21 -viinit ovatkin ”raikkaampia” ja hapokkaampia kuin Emilio Moron mehevämmät, täyteläisemmät ja hedelmäisemmät vastaavat. Kuten sain tastingissä huomata.
Mitä kaikkea mielenkiintoista ja herkullista meille viini-illallisella tarjoiltiin?
Kylmänä alkuruokana oli aivan mahtava, suussasulavan pehmeä naudanlihacarpaccio majoneesilla, pinjansiemenillä, parmesanilla ja vesikrassilla höystettynä. Tartarit ja carpacciot ovat pitkään haudutettujen ohella liharuoista suosikkejani. Vesikrassikin ilahduttaa aina, joten pidin annoksesta kovasti. Itse asiassa niin kovasti, että kun kolme päivää myöhemmin palasin ravintolaan illalliselle, niin valitsin alkuruoaksi tuolloin vielä ala carte -listalla olleen, mustekalalla täydennetyn carpaccion.
Alkuruokien kanssa oli tarkoitus testailla Emilio Moron magnum -pullosta kaadettua Finca Resalsoa ja Cepa 21:n Hito Tintoa. Totesin aika nopsaan, että viinit olivat liikaa herkälle carpacciolle ja nautin nautani loppuun ilman viiniä.
Seuraavaksi sain lautaselleni luomunaudanlihasta valmistetun miniburgerin. Joka ei ollutkaan mikään ihan tavallinen burgeri.
Välistä löytyi nimittäin ihanan raikasta ”mummon kurkkua”, ankanrasvassa viimeisteltyä ja ankanmaksalla siveltyä pihviä.
Aivan loistava yhdistelmä! Raikas kurkku tasapainotti kivasti tuhtia, ankanmaksaista pihviä.
Nyt alkoivat myös viinit toimia. Sellaisenaan en oikein saanut kahdesta ensimmäisestä viinistä ihan niin paljon irti kuin olin odottanut, mutta burgerin siivittämänä alkoivat jo maistua. Molemmat.
Ehkä hieman yllättäen suosikikseni burgerin kyljessä kohosi kuitenkin Cepa 21:n Tinto Hito. Yllättäen siksi, että olen ajatellut olevani enemmän perinteisten viinien ystävä; vanhan maailman viinit maistuvat nykyään uuden maailman viinejä paremmin.
Pääruoaksi oli kovasti odottamani riista-annos, haudutettu hirvenliharagú kauden kasviksilla ja punaviinikastikkeella. Tätä annosta olin odottanut erityisesti siksi, että ajattelin Ribero del Dueron viinien sopivan siihen kuin nenä päähän. Niin tekivät.
Laseissa oli sekä Emilio Moron, että Cepa 21:n nimikkoviinit eli Emilio Moro 2014 sekä vuoden 2015 Cepa 21. Lisäksi saimme eteemme vielä yhden lasin, joka täytettiin 25-75 vuotta vanhoista viiniköynnöksistä tuotetulla Malleoluksella.
Cepa 21:n hapokkuus ei itseeni iskenyt, mutta jo sellaisenaan nautittuna erinomaiseksi toteamani Emilio Moro 2014 iski. Ei tosin ihan niin hyvin kuin upea Malleolus, jota ei turhaan kutsuta Emilio Moron huippuviiniksi. On arvonimensä ansainnut.
Lopuksi nautimme vielä klassisesta viinin ja juustojen yhdistelmästä. Harmillisesti kameran muistikortti ilmoitti tässä vaiheessa olevansa täynnä, joten juustolautanen ja muutama muukin ajatuksissa ollut kuva jäi taltioimatta. Tarjolla oli espanjalaista manchegoa sekä kotimaista Mouhijärven Herkkujuustolan valmistamaa, tilsit -tyyppistä Hilmaa.
Voi Hi-li-ma, minkä teit? Hilma on voimakasarominen juusto, johon ei vaan voi olla rakastumatta. Itse pidän voimakkaista juustoista, joten pidempään kypsytetty manchego olisi ollut enemmän mieleeni ja toiminut mielestäni viinienkin kanssa paremmin. Mutta testaamaanhan tänne oli tultu! Suurempi kontrasti juustojen välillä tarjosikin kivan testialustan. Selväksi kävi, että intensiivisille Tinto Finoille kannattaa valita myös hieman luonteikkaampi juusto.
Hilmani olisin mieluiten nauttinut kera Malleoluksen, mutta tässä kävikin nyt niin, että olin ehtinyt tyhjentää lasini hirvenliha-annoksen kanssa.
Tämä kertonee jotain, sillä harvemmin tastingeissä tyhjennän koko lasia. Edes maisteluannosta. Joten vahva suositus yhdistelmälle hirvenliha ja Malleolus.
Mutta eipä juustojen kanssa hätiä mitiä. Myös Emilio Moro 2014 tykkäsi Hilmasta. Tai toisinpäin.
Tuo haudutettu hirvenliharagú löytyy muuten myös Bistro O matin vastapäivitetyltä ala carte -listalta. Käyhän kokeilemassa ja valitse myös viinilistalta joko Emilio Moro 2014 tai tuo itseäni kovasti ihastuttanut Malleolus.
Mikä viini nousi emännän listalla ykköseksi?
Ehkä selväksi jo kävikin, että ykköspaikka meni Malleolukselle. Tosin Emilio Moro 2014 ei siitä kauaksi jäänyt, ja kyllä minä olen valmis sijoittamaan 25 euroa tähän pulloon. Enkä ollut pöydässämme ainoa. Kyseinen viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja se kannattaa kyllä maistiaisiksi poimia.
Vahvasti suosittelen testaamaan myös Malleoluksen, jos siihen sopiva tilaisuus vaan tulee. Sellainenhan tulee, kun niin järjestää. Malleolusta on ollut saatavilla pääkaupunkiseudulla Bistro O matin lisäksi ainakin viinibaari Vin Vinistä, ravintola Savoysta sekä Kämp Brasseriesta. Jyväskylän seuduilla liikuskelevat voivat tiedustella viiniä ravintola Figarosta. Jos ei listalta löydy, niin kannattaa kysäistä. Jos kaapista kuitenkin löytyisi.
Kaiken kaikkiaan Emilio Moron viinintekijäillallinen Bistro O matissa täytti odotukset, itse asiassa ylittivät ne. Mukava ilta, nuorekasta pöytäseuraa, herkullinen kattaus sekä hyvää ja pari aivan loistavaa viiniä. Ja hinta-laatusuhde erittäin ja enemmän kuin kohdallaan! 48 € niin määrällisesti kuin laadullisestikin tämän tasoisesta kattauksesta on melkein ilmainen. Näitä lisää!
Jäin vielä miettimään, että minkä ruoka-annoksen rankkaisin illan parhaimmaksi… Nyt täytyy sanoa, että ei osaa sanoa. Harvoin näin käy. Usein alkuruoat nousevat suosikeiksi, mutta tällä kertaa oli kyllä tasaista tarjoilua alusta loppuun saakka.
ravintolatarinat 